Unionin kansalainen oli voitu käännyttää koronapandemian aikana – suhteellisuusperiaatetta ei ollut rikottu
23.4.2024 | OikeusuutisetKHO:2024:61 Ulkomaalaisasia – Unionin kansalaisen käännyttäminen – Vapaa liikkuvuus – Kansanterveys – Koronapandemiasta johtuvat matkustusrajoitukset – Välttämättömyys – Suhteellisuusperiaate
Unionin kansalainen A oli keväällä 2020 matkustanut Suomeen tavatakseen Suomessa asuvaa seurustelukumppaniaan. Valtioneuvosto oli tuona ajankohtana päättänyt sisärajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta ja eräistä matkustusrajoituksista koronapandemian laajentumisen ehkäisemiseksi. Rajavartiolaitos oli valtioneuvoston päätökseen viitaten käännyttänyt A:n, koska tämän katsottiin muodostavan uhan kansanterveydelle. Hallinto-oikeus kumosi A:n valituksesta Rajavartiolaitoksen päätöksen. Hallinto-oikeuden mukaan A:n ei voitu katsoa olleen uhkaksi kansanterveydelle, koska hänen ei ollut todettu eikä hänen epäilty sairastuneen koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. Rajavartiolaitos haki korkeimmalta hallinto-oikeudelta muutosta hallinto-oikeuden päätökseen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiassa sovellettavan ulkomaalaislain 156 a §:n 1 momentin sanamuoto ei edellyttänyt mainitussa lainkohdassa tarkoitetun taudin toteamista sillä yksittäisellä unionin kansalaisella, jonka vapaata liikkuvuutta kansanterveyden perusteella rajoitettiin. Sen sijaan mainitussa lainkohdassa säädettiin siitä, että vapaan liikkuvuuden rajoitukset kansanterveyteen liittyvistä syistä saattoivat perustua vain tietyt kriteerit täyttäviin tauteihin. Covid-19 oli ollut tällainen mainitussa lainkohdassa tarkoitettu tauti. Hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut kumota Rajavartiolaitoksen päätöstä esittämällään perusteella.
Asiassa oli vielä arvioitava, oliko A:n maahantulon rajoittaminen kansanterveyteen liittyvästä syystä ollut välttämätöntä ja suhteellisuusperiaatteen mukaista. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että etenkin epidemian alkuvaiheessa kansanterveyttä suojaavia toimenpiteitä oli jouduttu toteuttamaan ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti. Taudin luonteen ja testauskapasiteetin rajallisuuden vuoksi oli ollut välttämätöntä rajoittaa myös A:n kaltaisten oireettomien henkilöiden matkustamista. A:n matkalleen ilmoittamaa syytä ei voitu tuona ajankohtana pitää välttämättömänä syynä matkustamiselle.
Kun otettiin huomioon yhtäältä Suomessa ja muualla vallinnut epidemiatilanne, matkustusrajoitusten tavoitteena ollut ihmishenkien ja terveyden suojelu sekä terveydenhuollon kantokyvyn varmistaminen ja toisaalta A:n matkalleen esittämät syyt ja se, ettei hänellä ollut Suomessa asuvan seurustelukumppaninsa ohella muita siteitä Suomeen, asiassa ei ollut ilmennyt seikkoja, jotka kokonaisuutena arvioiden olisivat olleet A:n käännyttämisen puolesta puhuvia seikkoja painavampia.
Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja Rajavartiolaitoksen päätös jäi voimaan.