Tiedotteita ja lausuntoja, arkisto 2016

21.12.2016 13.05

Lausunto komission ehdotuksesta maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen harmonisoinniksi

Dnro 60/2016

Lausuntopyyntönne: OM 2/471/2016, 24.11.2016

LAUSUNTO KOMISSION DIREKTIIVIEHDOTUKSESTA MAKSUKYVYTTÖMYYSLAINSÄÄDÄNTÖJEN HARMONISOINNIKSI


Oikeusministeriö on pyytänyt 24.11.2016 päivätyllä kirjeellään Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) lausuntoa komission direktiiviehdotuksesta maksukyvyttömyyslainsäädäntöjen harmonisoinniksi.

Lausuntonaan Asianajajaliitto esittää seuraavaa:


1 Yleisesti direktiiviehdotuksen tavoitteista 

Insolvenssilainsäädäntö koskettaa talouden, rahoituksen ja kaupan perusrakenteita. Koska eri jäsenvaltioissa on kuitenkin merkittävästi erilaisia insolvenssilainsäädäntöjä, jäsenvaltiot eivät muodosta markkinatoimijoiden näkökulmasta yhtenäistä markkina-aluetta. Asianajajaliitto pitää tämän vuoksi selvänä, että direktiiviehdotuksen tavoittelemalle harmonisoinnille on tarvetta. Vastaavasti on kuitenkin tunnustettava, että jäsenvaltioiden menettelyjen erot ovat niin merkittävät, että harmonisoinnilla voidaan puuttua vain osaan insolvenssilainsäädännön kentästä.

Direktiiviehdotuksen perusteluosassa sivulla 24 on kuvattu hyvin saneerauksen merkitystä elinkelpoisten yhtiöiden tervehdyttämisessä ja toisaalta sitä, että elinkelvottomat yhtiöt tulisi purkaa konkurssimenettelyssä mahdollisimman nopeasti. Elinkelpoisen liiketoiminnan tunnistamisen ja tukemisen tulee olla saneerausmenettelyn pääasiallinen tavoite.

Asianajajaliitto toteaa, että kotimainen yrityssaneerauslaki vastaa jo pääosiltaan direktiiviehdotuksen sisältöä. Asianajajaliiton näkemyksen mukaan suomalainen saneerausmenettely onkin monelta osin toimiva ja tehokas, mutta meillä on silti tarve tuoda myös uusia elementtejä laajentamaan käytössä olevaa keinovalikoimaa ja tehostamaan menettelyä entisestään. 

Direktiiviehdotuksen taustamuistiossa viitataan Suomeen unionin jäsenvaltioiden tehokkaimpana saneerausmaana ja mainitaan Suomessa keskimääräisen maksuosuuden velkojille olevan 90 %. Suomessa ei tilastoida saneerausohjelmissa sovellettuja velkajärjestelykeinoja eikä velkojen leikkausprosenteista siten ole virallista tietoa. Asianajajaliitolla ei ole tietoa, mihin direktiiviehdotuksessa Suomen osalta mainittu 90 % perustuu, mutta saneerauskäytäntö huomioon ottaen luku ei voi olla oikein. Kertymä etuoikeudettomalle velkojalle jää suomalaisessa saneerausmenettelyssä usein 30–50 % välille.

Direktiiviehdotuksen sivulla 13 mainitut tyypilliset saneerauksen elementit (sopimusvelkojen maksu, vain rahoitusvelkoja koskeva saneeraus) eivät vastaa suomalaista saneerauskäytäntöä. 
Saneeraus ei ole Suomessa yleisin maksukyvyttömyysmenettely, vaikka direktiiviehdotuksessa katsotaan tämän olevan suoraan yhteydessä korkeisiin maksuosuuksiin.

Suomessakin maksukyvyttömyysmenettelyihin liittyy usein epäonnistumisen leima, joka voi vaikeuttaa uuden yritystoiminnan aloittamista tai tervehdytetyn liiketoiminnan jatkamista. Lainsäädännöllä voidaan ja on hyvä pyrkiä vaikuttamaan asiaan. Lopulta asiassa on kuitenkin kyse kansalaisten asenteista, jotka usein unohtavat yrittäjäriskin kääntöpuolen. Asenteiden muokkaamisessa kohti liiketoiminnassa epäonnistumista ymmärtävämpää mallia on vielä paljon tehtävää. 

Suomen yrityssaneerauslaki sisältää jo merkittäviltä osin direktiiviehdotukseen sisältyviä elementtejä, kuten velkojaryhmien muodostamisen ja äänestyssäännöt. Tältä osin Suomessa on kyse ainoastaan yrityssaneerauslain tarkentamisesta vastaamaan unionin tasoista sääntelyä. Saneerausasioiden tuomioistuinkäsittelyn tehostamiseen liittyvät ehdotukset ovat Suomessakin perusteltuja, vaikka menettelyjä on jo nyt osin keskitetty. Direktiiviehdotuksessa esitettyjen tuomioistuimelle tulevien uusien tehtävien asianmukainen hoito edellyttää vielä aiempaakin laajempaa erikoistumista ja Asianajajaliitto katsookin, että saneerausasioiden keskittämistä yhä harvempaan käräjäoikeuteen on pohdittava.

Vastaavasti yksityishenkilön velkajärjestelystä annettuun lakiin sisältyy jo huomattava osa nyt esitetyistä osista. 

Sen sijaan ”estäviin saneerauspuitteisiin” (preventive restructuring framework) liittyvät ehdotukset ovat Suomessa aiemmin tuntemattomia ja vaativat merkittävästi uutta lainsäädäntöä. 

2 Yksityiskohtaiset kommentit direktiiviehdotuksesta

2.1 Yleinen osa (Title I)

Yleisessä osassa on määritelty direktiiviehdotuksessa käytettyjä termejä. 
Artiklan 2 alakohdassa 10 kuvataan ”absolute priority rule”-sääntö. Sen mukaan saneerausohjelmaehdotusta vastustavalle velkojaryhmälle on tehtävä täysi maksu ennen kuin huonommalla etusijalla olevalle velkojaryhmälle voidaan tehdä mitään suorituksia tai kerryttää korkoa saneerausohjelman mukaisesti. Ehdotus poikkeaa merkittävästi Suomen yrityssaneerauslain lähtökohdista. Käytännössä sääntö tarkoittaa, että vakuusvelkojat tai yrityskiinnitysvelkojat voivat saneerausohjelmaehdotusta vastustamalla pakottaa velallisen kohdistamaan täydet suoritukset tällaisille etuoikeutetuille velkojille ennen kuin etuoikeudettomat velkojat saavat mitään suorituksia. Tämä tarkoittaa käytännössä usein sitä, että saneeraus ei johda etuoikeudettomien velkojien kannalta parempaan lopputulokseen kuin konkurssi, minkä vuoksi saneerausohjelmaehdotus tulee jättää vahvistamatta. 


2.2 Ennalta estävät toimet (Title II)

Artiklassa 4 ei määritellä maksukyvyttömyyttä. Jäsenvaltioissa on todennäköisesti hyvin erilaisia maksukyvyttömyyden määritelmiä, joten direktiiviehdotuksessa tulisi yksiselitteisesti todeta mitä direktiiviehdotuksessa viitattu maksukyvyttömyys tarkoittaa.

Artikla 4 mahdollistaa sekä tuomioistuimen että hallinnollisten viranomaisten käyttämisen. Asianajajaliitto katsoo, että direktiiviehdotuksessa kuvatut ennalta estävät toimet tulisi keskittää tuomioistuimiin ja että tähän tulisi varata riittävät taloudelliset ja hallinnolliset resurssit. Insolvenssiasioihin liittyvää päätöksentekoa ei nähdä perustelluksi jakaa ulosottoviranomaisen tai muun hallinnollisen viranomaisen tehtäväksi.

Artiklassa 6 kuvataan täytäntöönpanotoimien estopäätöstä. Asianajajaliitto kannattaa sinänsä tällaisen keinon käyttöönottoa. Vapaaehtoisia velkajärjestelyjä koskevia neuvotteluja hankaloittavat usein yksittäisten velkojien käynnistämät täytäntöönpanotoimet, mitkä voivat ajaa velallisyhtiön jopa konkurssiin. Velkajärjestely- ja rahoitusneuvottelujen rauhoittaminen on kaikkien osapuolten edun mukaista. 

Suomessa on pohdittava, pitäisikö estopäätöksestä säätää oma lakinsa vai onko tällainen uusi menettely mahdollista tuoda yrityssaneerauslakiin. Lain nykyiseen systematiikkaan ennen menettelyn aloittamista määrättävät perintäkiellot eivät sovi.

Direktiiviehdotuksessa kuvattu estopäätös ja siihen liittyvä prosessi kaipaavat vielä selkeyttämistä. Ehdotuksen tekstissä ei määritellä, miten estopäätöstä haetaan, mitä näyttöä sen tueksi on esitettävä ja mihin toimiin se kohdistuu. 

Lakia säädettäessä tulee erityisesti pohtia ainakin sitä, onko estopäätöksen tarkoitus kohdistua myös irtaimen pantin realisaatioon ja jos on, miten tällainen esto käytännössä voitaisiin toteuttaa. Asianajajaliitto pitää myös ongelmallisena, että yleisen täytäntöönpanotoimien estopäätöksen vaihtoehtona olisi mahdollisuus hakea erillistä, yhtä velkojaa koskevaa estopäätöstä. 

Estopäätösten käyttökelpoisuuteen ja liike-elämän suhtautumiseen niitä kohtaan vaikuttaa merkittävästi se, olisivatko estopäätökset julkisia ja rekisteröitäisiinkö päätökset. Kun erillisestopäätöksiä vaikuttaisi olevan mahdollista hakea useita ja peräkkäin, on syntyvä estopäätösten verkosto Asianajajaliiton näkemyksen mukaan helposti sekava ja vaikeasti hallittava. Tämä uhkaa asianosaisten oikeusturvaa ja voi synnyttää tilanteita, joissa velkojia kohdellaan eriarvoisesti.

Estopäätöksen maksimikestoajaksi on esitetty 4 kuukautta, jota voidaan tietyin edellytyksin pidentää korkeintaan 12 kuukauteen. Asianajajaliitto kiinnittää huomiota estopäätösten vaikutukseen velkojien asemaan. Velkojien oikeusturvan takaamiseksi tulee estopäätösten olla kestoltaan varsin lyhyitä. 

Artiklan 7 alakohdassa 4 kuvataan estopäätöksen oikeusvaikutuksia. Jää epäselväksi, kattaako estopäätös velkojien oikeuden irtisanoa tai purkaa sopimuksen jonkun muun sopimusrikkomuksen kuin maksuviivästyksen vuoksi. Asianajajaliitto kannattaa ns. saneeraustenvaraisten ehtojen kiellon lisäämistä kirjoitettuun lakiin.

Artiklan 8 alakohdassa 2 esitetään saneerausohjelmaehdotuksen mallin saattamista yleiseen käyttöön online-versiona. Asianajajaliitto korostaa saneerausohjelmaehdotuksen laatimisen vaativan erityisasiantuntemusta ja -osaamista, eikä näe online-version saattamisesta yleisön käyttöön olevan taloudellista tai muuta hyötyä. Järjestelmän ylläpito olisi kallista. Käyttövirheet voisivat johtaa yllättäviin ja vaikeasti korjattaviin ongelmiin valtion järjestelmään luottavan velallisen kannalta. 

Suomessa konkurssiasiain neuvottelukunta voisi kehittää saneerausmenettelykäytäntöjä painottamalla suositusten antamista saneeraukseen liittyviin kysymyksiin. Koska suositukset ovat kaikkien saatavilla internetin kautta, on suosituksia ja muuta tiedottamista lisäämällä mahdollisuus ohjata asenteita saneerausmyönteisiksi ja kehittää hyvää saneerauskäytäntöä.

Artiklassa 9 kuvataan mahdollisuutta antaa äänestysoikeus myös osakkeenomistajille. Asianajajaliitto ei pidä tätä tarpeellisena, ellei samalla muuteta yrityssaneerauslakia siten, että saneerausohjelmalla voidaan puuttua suoraan myös osakkeenomistajien oikeuksiin. Tällöin osakkeenomistajien äänestystulos tulisi voida katsoa yhtiöoikeudellisesti sitovaksi päätökseksi esimerkiksi menettelyssä, jossa velkojille annetaan saneerausohjelmaehdotuksessa oikeus vaihtaa saneeraussaatavansa yhtiön osakkeiksi (debt-to-equity).

Artiklan 9 alakohdan 3 mukainen työntekijöiden äänestysoikeus ei Suomessa ole toimivan palkkaturvajärjestelmän vuoksi tarpeellinen.

Artiklan 9 alakohdan 4 mukaan saneerausohjelmaehdotus tulee voimaan ilman tuomioistuimen erillistä päätöstä, mikäli enemmistö kussakin ryhmässä saavutetaan. Asianajajaliitto katsoo, että ohjelmaehdotukselle tulisi kuitenkin saada aina tuomioistuimen vahvistus. On tavallista, että saneerausohjelmaehdotukseen tulee joitakin tarkennuksia vielä äänestysmenettelyn jälkeen. Kun saneerausohjelmaehdotukseen sisältyvä maksuohjelma on sellaisenaan täytäntöönpanokelpoinen, tarvitaan tuomioistuimen päätös asiassa vahvistamaan lopullinen ohjelmaehdotus. 

Artiklan 10 alakohdan 2 kohdasta (c) näyttää puuttuvan sanoja. Onko tarkoitus lukea ”is/whether any new financing is necessary to implement the restructuring plan and does it unfairly prejudice the interests of creditors”?

Artiklassa 11 kuvataan ohjelmaehdotuksen hyväksymistä ilman kaikkien velkojaryhmien hyväksyntää. Direktiivin jatkovalmistelussa on syytä kiinnittää huomiota siihen, millaisia muutoksia tästä aiheutuisi Suomen nykylainsäädäntöön, ja ovatko muutokset tavoiteltavia. 

Saneerausohjelman tulee jatkossakin sitoa kaikkia saneerausvelkojia. Velkojien päätöksenteko-oikeuden määrittely saneerausvelallisen varojen arvon määrittämisen ja oletettujen konkurssijako-osien kautta aiheuttaa todennäköisesti varsin hankalia tulkintakysymyksiä. Konkurssivertailu toimintaansa jatkavassa yrityksessä on vaikeaa ja sisältää lukuisia arvionvaraisia vaikeasti tosiasioilla todennettavia seikkoja. 

Artikla 12 vastaa Suomen nykytilaa, missä osakkeenomistajat eivät voi estää saneerausmenettelyä ja yrityksen liiketoiminnan tervehdyttämistä. Asianajajaliitto katsoo, että osakeyhtiöön tulisi kuitenkin vielä tehdä tarvittavat muutokset saneerausvelkojen vaihtamiseksi yhtiön osakkeiksi osana vahvistettua saneerausohjelmaa ilman erillisiä yhtiöoikeudellisia toimia.

Artiklassa 13 kuvataan tuomioistuimen roolia erilaisiin valuaatiotilanteisiin liittyen. Asianajajaliitto kyseenalaistaa mallin, jossa käräjäoikeuden olisi itse hankittava erityisiä asiantuntijoita laatimaan arvioita velallisyhtiön varoista. On epäselvää, kuka tällaisista kustannuksista vastaisi ja miten asiantuntija valittaisiin.

Ehdotettu artikla 14 vaatii täsmentämistä. Artiklan mukaan saneerausohjelma koskee siinä nimettyjä osapuolia. Tuntematon tai passiivinen velkoja ei kuitenkaan saisi hyötyä omasta passiivisuudestaan (Artikla 14, 2 alakohta), vaan jatkossakin tulee laissa määritellä saneerausohjelman vaikutus kaikkiin, myös tuntemattomiin ja passiivisiin, velkojiin.

Artiklan 15 alakohdan (c) kohdan mukaan tuomioistuin voisi myöntää ohjelmaehdotuksesta valituksen johdosta rahallisia korvauksia ohjelmaehdotusta vastustaneille velkojille. Direktiiviehdotuksen esitys on outo, etenkin kun huomioidaan, että ehdotuksen mukaan tällaisen korvauksen suorittajaksi voitaisiin määrätä velallisen sijaan myös ohjelmaehdotusta puoltaneet velkojat. Asianajajaliitto pitää ehdotusta tältä osin mahdottomana. Korvausten suorittaminen vastustaville velkojille on jo sinällään vastoin saneerausmenettelyn henkeä, minkä lisäksi on selvää, että velkojaa ei voida missään olosuhteissa määrätä suorittamaan korvauksia muille velkojille ohjelmaehdotuksen puoltamisesta.

Artiklassa 16 esitetty parempi etusija saneerauksen aikana nostetulle rahoitukselle on tarpeellinen ehdotus. Suomen yrityssaneerauslaki sisältää sinänsä vastaavan mahdollisuuden jo nyt, mutta paremman etusijan myöntäminen vakuusvelkojien edelle on käytännössä edellyttänyt vakuusvelkojien suostumusta. Asianajajaliitto katsoo, että väliaikaisen rahoituksen saamisen turvaamiseksi olisi tärkeää voida asettaa tällainen väliaikainen, yrityksen liiketoiminnan tervehdyttämiseen tähtäävä rahoitus vakuusvelkojien edelle ilman vakuusvelkojien suostumustakin. Artiklassa tarkoitetaan Asianajajaliiton käsityksen mukaan saneerausmenettelyn aikana nostettua uutta rahoitusta eikä esitetty suoja siis koskisi estopäätöksen voimassaolon aikana otettua rahoitusta. Asianajajaliitto katsoo, että suojan ulottaminen myös tällaiseen saneerausta edeltäneen vaiheen aikana nostettuun rahoitukseen olisi perusteltua. Artiklassa esitettyä uuden ja väliaikaisen rahoituksen suojattua asemaa suhteessa takaisinsaantisäännöksiin tulisi vielä tarkentaa. 

Artiklan 17 suojattu asema koskee hyvin laajaa joukkoa oikeustoimia (ks. erityisesti artiklan 17 alakohdan 2 kohta (d)). On helppoa esittää saneerausohjelman laatimisen tukemiseen liittyvä yhteys lähes kaikkien saneerauksen aikana tehtyjen oikeustoimien osalta. Asianajajaliitto katsoo, että esimerkiksi velan maksuun liittyvien takaisinsaantisäännösten tulisi kuitenkin edelleen koskea myös tällaisia oikeustoimia.

Artiklassa 18 kuvatut yhtiön johdon vastuuta koskevat velvoitteet maksukyvyttömyyden uhatessa ovat laajat. Kohdassa (a) viitattu velvollisuus minimoida aiheutuvien vahinkojen riskiä niin velkojien, työntekijöiden, osakkeenomistajien kuin muidenkin asianosaisten kannalta voi olla vaikea täyttää samanaikaisesti. Usein esimerkiksi velkojien edun mukainen toiminta vahingoittaa joko osakkeenomistajaa tai työntekijöitä. Kun kohdassa (c) vielä kehotetaan välttämään maksukyvyttömäksi tulemista, on yhtiön johto haastavassa tilanteessa etenkin, jos tällaisten velvoitteiden rikkomisen katsotaan olevan yhtiöoikeudellisen huolellisuusvelvoitteen vastaista.


2.3 Yrittäjän toinen mahdollisuus (Title III)

Suomen velkajärjestelylaissa on jo nykymuodossa säännökset yksityishenkilön velkajärjestelyn kolmen vuoden kestosta. Direktiiviehdotus ei tältä osin ole tuomassa Suomeen uusia säännöksiä. 

Direktiiviehdotuksen perusteella voisi väittää, että yrittäjän vapautumisen veloistaan tulisi tapahtua suoraan konkurssimenettelyn johdosta eli että yrittäjän ei tarvitsisi erikseen hakeutua yksityishenkilön velkajärjestelyyn. Asianajajaliitto pitää tätä ajatusta mielenkiintoisena ja katsoo, että tällainen malli voisi toimia joissakin tapauksissa.

Artiklassa 21 viitattu esteellisyys (disqualification) vastannee parhaiten suomalaista liiketoimintakieltoa. Suomessa liiketoimintakiellon kestoa ei ole yhdistetty yksityishenkilön velkajärjestelyn kestoon tai muutenkaan veloista vapautumiseen. Asianajajaliitto kiinnittää tässä yhteydessä yleisesti huomiota liiketoimintakieltojen harvinaisuuteen ja niiden heikkoon valvontaan. Liiketoimintakieltoa tulisi käyttää laajemmin osoittamaan epäasianmukaiseen liiketoimintaan osallistuneiden henkilöiden toiminnan moitittavuutta ja korostamaan asianmukaisen toiminnan kannustettavuutta.

Artiklan 22 alakohdassa 4 viitattu ikuinen esteellisyys (indefinite disqualification) vaikuttaa kohtuuttomalta seuraukselta direktiiviehdotuksessa kuvatuissa erityistilanteissakin. Liiketoimintakiellot liittyvät Suomessa tyypillisesti rikosasioihin, kuten kirjanpitorikoksiin, jolloin ikuinen esteellisyys voisi toteutua useimmissa liiketoimintakieltotapauksissa. Asianajajaliitto ei pidä tällaista ratkaisua perusteltuna.


2.4 Tehokkuuden parantamiseen liittyvät toimet (Title IV)

Saneerausasioiden käsittely on Suomessa jo nyt keskitetty vain osaan käräjäoikeuksista. Asianajajaliitto puoltaa pidemmällekin menevää keskittämistä saneerausasioiden edellyttämän asiantuntemuksen varmistamiseksi. Saneerausasioiden käsittely ei edellytä paikallisasiantuntemusta. Saneerausasiat käsitellään käytännössä kokonaan kirjallisessa menettelyssä kansliatyönä, jolloin asioiden käsittely koko maan kattavasti eri tuomioistuimissa ei ole tarpeen. Kun tuomioistuimelle ollaan direktiiviehdotuksessa vielä esittämässä uusia tehtäviä lähtien estopäätösten myöntämisestä velallisyrityksen arvon määrittelyyn, Asianajajaliitto korostaa asiaa käsittelevien tuomareiden ja muun henkilökunnan osaamisen merkitystä. Keskittämisen lisäksi tuomioistuinten on varattava henkilökunnan kouluttamiseen ja asioiden muuhun käsittelyyn riittävät resurssit, jotta direktiiviehdotuksessakin tavoiteltu tehokas ja edullinen saneerausmenettely on saavutettavissa.

Artiklassa 25 kannustetaan jäsenvaltioita tukemaan alan omien käytänteiden ja vastaavien ohjeiden kehittämistä. Asianajajaliitto korostaa konkurssiasiain neuvottelukunnan merkitystä tällaisten ohjeiden laatimisessa ja katsoo, että Suomessa on tältä osin jo täytetty direktiiviehdotuksen edellytykset.

Artiklassa 26 on tuotu hyvin esiin, että rajat ylittävissä saneerausmenettelyissä on varmistuttava selvittäjäksi määrätyn henkilön kielitaidosta, osaamisesta ja käytettävissä olevista riittävistä resursseista tällaisen vaativan toimeksiannon asianmukaiseksi hoitamiseksi.

Artiklassa 27 esitetään palkkiomallia, joka kannustaisi saneerausmenettelyn nopeaan ja tehokkaaseen hoitamiseen. Asianajajaliitto pitää ehdotusta kannatettavana ja toteaa, että maksukyvyttömyysasioissa olisi muutenkin hyvä pohtia, voisiko menettelyn onnistumisen joissakin tilanteissa sopia yhdistettäväksi selvittäjän tai pesänhoitajan palkkion määrään. Suomen nykylainsäädäntö ei tällaisia palkkiomalleja tunne, vaikka kansainvälisesti innovatiivisia palkkiomalleja käytetäänkin.


2.5 Tilastointi (Title V)

Direktiiviehdotuksessa esitetään laajamittaisen tilastoinnin aloittamista saneerausasioissa. Suomessa ei tällä hetkellä tilastoida ehdotuksessa mainituista asioista muita kuin vireille tulleiden hakemusten määrää. Asianajajaliitto pitää tilastoinnin aloittamista hyvänä asiana, mutta pohtii, kenen vastuulle tilastotietojen tuottaminen jää ja miten esimerkiksi alakohdan 1 kohdassa (d) kuvatut menettelyn kustannukset lasketaan.

Direktiivin edellyttämän tilastotiedon keräämiseksi tulee KOSTI-järjestelmän metatietoja kehittää ja tilastointi tehdä automaattiseksi. Järjestelmän rajapinnat muihin tietojärjestelmiin on syytä kehittää sellaisiksi, että viranomaisten ja yrityssaneerauksia hoitavien yksityisten toimijoiden tietojärjestelmistä on tulevaisuudessa mahdollisuus automaattisesti välittää metatiedot (ja muut tiedot) KOSTIin. 

Tilastotietojen syöttämisestä käsin ja keräämisestä eri paikoissa – nyt ainakin käräjäoikeuksissa ja selvittäjän/pesänhoitajan toimesta KOSTIin – tulee luopua niin nopeasti kuin mahdollista. Kaikki tarvittavat tilastotiedot tulee kerätä niin automaattisesti kuin mahdollista. Jos tiedot tallennetaan yhdessä paikassa, niiden on automaattisesti siirryttävä muihin tarpeellisiin paikkoihin. Näin toteutettuna direktiivin vaatimien lukuisten, mutta sinänsä todennäköisesti hyödyllisten, tilastotietojen kerääminen ei kohtuuttomasti rasita insolvenssiasioiden parissa toimivia.

Helsingissä joulukuun 21. päivänä 2016


SUOMEN ASIANAJAJALIITTO


Jarkko Ruohola
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja


LAATI 
Asianajaja Salla Suominen, Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy, Helsinki


Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu insolvenssioikeuden asiantuntijaryhmässä.


Palaa otsikoihin




Unohditko tunnukset? Tiedustele: info@asianajajaliitto.fi tai (09) 6866 120


Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje