Hallinto-oikeus arvioi vahvennetussa kokoonpanossa autoveron laskutapaa
8.5.2017 | OikeusuutisetHelsingin HAO:
Autovero – Veron osuus – Veroprosentti – Maahan tuotu ajoneuvo – Verottomat erät – Toimituskulut – Tarvikkeet – EU-oikeus – Syrjivyys
Asiassa oli kysymys uuden auton
kokonaisarvoon sisältyvien, mutta verotusarvoon kuulumattomien
valittajan määrittelemien verottomien erien vaikutuksesta käytettynä
maahantuotavan auton niin sanottuun historialliseen veron osuuteen.
Valittaja vaati, että verottomat erät tuli ottaa huomioon veroprosentin
määrittämisessä.
Hallinto-oikeus katsoi, että Tullin käyttämä
ajoneuvon yksilöllisen autoveron osuuden laskelma, jossa uuden auton
verotusarvoon eivät olleet sisältyneet valittajan määrittelemät
verottomat erät, johtaisi valittajan esittämällä tavalla suhteellisesti
suurempaan veron osuuteen, kuin jos verottomat erät olisivat sisältyneet
laskelmassa auton verotusarvoon. Uusien ja käytettyjen henkilöautojen
autoverot on 1.1.2003 alkaen laskettu autoverolain 6 §:n 1 momentin
(266/2003) 1 kohdan ja 11 b §:n 2 momentin mukaisesti ja autojen veron
osuus on määritetty ensiksi mainitussa pykälässä säädetyn mukaisesti.
Hallinto-oikeus totesi, että vertailuautojen autoverotus on toimitettu
1.1.2008 asti yhdenmukaisesti.
Verotusarvoa määritettäessä
vertailuautojen pyyntihintoihin on tehty ns. otantaharhan
eliminoimiseksi 3-15 prosentin suuruinen kokonaisalennus. Vaikka edellä
mainittua alennusta ei ole alunperin tarkoitettu tehtäväksi nyt puheena
olevan vähäisenä pidettävän virheen korjaamiseksi, se on kuitenkin
omalta osaltaan minimoinut mainitun virheen vaikutuksen. Kun lisäksi
otettiin huomioon, että varusteiden arvo alenee nopeammin kuin itse
auton arvo, ja vielä Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-101/00, Siilin,
antamassa tuomiossa hyväksytyn kohtuullisten likimääräisyyksien
käyttömahdollisuuden syrjimättömän veron laskemisessa, ajoneuvolle
määritetty yksilöllinen mallikohtainen veron osuus vastasi
kohtuullisella tarkkuudella uutena vuonna 2006 verotetun ajoneuvon
arvoon sisältynyttä veron osuutta.
Hallinto-oikeus katsoi, että
valittaja ei ollut näyttänyt, että puheena olevalle ajoneuvolle määrätty
autovero olisi määrätty valittajan esittämällä tavalla virheellisesti
eikä asiassa ollut muutoinkaan ilmennyt, että valittajan käytettynä
Suomeen maahantuomasta ajoneuvosta kannetun autoveron määrä olisi ollut
suurempi kuin vastaavassa Suomessa jo rekisteröidyssä autossa oli veroa
jäljellä. Näin ollen Tullin autoveronmuutospäätöksellä oikaisemaa veron
osuutta ei ollut pidettävä liian suurena eikä sitä ollut pidettävä
syrjivänä. Valittaja ei ollut osoittanut asiassa laadittua
vertailuverolaskelmaa tai sovellettua veroprosenttia virheelliseksi.
Äänestys 8-1.