EU-kansalaisen oleskeluoikeus olisi tullut rekisteröidä
15.2.2016 | Oikeusuutiset
Helsingin HAO: Oleskeluoikeuden rekisteröinti – Euroopan unionin kansalainen – riittävät varat – pysyvä oleskelu
Oleskeluoikeuden rekisteröintiä hakenut Espanjan kansalainen oli
tullut Suomeen 15.8.2014 ja oli hakenut oleskeluoikeuden rekisteröintiä
29.8.2014. Suomessa oleskelunsa perusteeksi hakija oli ilmoittanut
työskentelyn, opiskelun ja kielen oppimisen ja hänen tarkoituksenaan oli
jäädä Suomeen pysyvästi.
Selvityksenä käytettävissä olevista
varoista hakija on esittänyt tiliotteen ajalta 19.6. – 2.9.2014,
vuokrasopimuksen ja todistuksen työnhakijaksi rekisteröinnistä.
Myöhemmin hakija on vielä toimittanut todistuksen työsuhteestaan X
Oy:hyn, kolme palkkalaskelmaa ja Uudenmaan TE-toimiston
työllistymissuunnitelman.
Hakijan pankkitilin saldo on 2.9.2014
ollut 5 484,01 euroa. Pankkitilille on tullut heinä- ja elokuussa
työttömyyskorvausta Espanjasta yhteensä 986,76 euroa. Pankkitilille on
lisäksi 1.9.2014 tullut kertasuorituksena 2 000 euroa
yksityishenkilöltä. Hakija on työskennellyt 8.10.2014 lukien
keikkaluonteisissa työtehtävissä. Palkkalaskelmien mukaan hakija on
8.10. – 15.11.2014 ansainnut bruttona yhteensä 523,20 euroa.
Vuokrasopimuksen mukaan hakijan vuokra vesimaksuineen on 352 euroa
kuukaudessa.
Poliisilaitos on valituksenalaisessa päätöksessään
katsonut, että oleskeluoikeuden rekisteröinnille ei ole edellytyksiä,
koska hakija ei ole esittänyt riittäviä varoja itseään varten.
Hallinto-oikeus totesi asiassa olevan kysymys siitä, olisiko
poliisilaitoksen pitänyt rekisteröidä hakijan oleskeluoikeus joko
työskentelyn perusteella tai hänellä olevien varojen perusteella.
Hallinto-oikeus
katsoi, että hakijan työskentelystä saamat tulot ovat asiaa
käsitellessä olleet siinä määrin pienet ja epäsäännölliset, että hänen
oleskeluoikeuttaan ei ole voitu rekisteröidä Suomeen ulkomaalaislain 158
a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan työskentelyn perusteella.
Hallinto-oikeus
totesi, että riittävien varojen määrästä, lähteestä tai niistä
esitettävästä selvityksestä ei ole erillisiä säännöksiä. Hallinto-oikeus
viittasi myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioon C-408/03
(Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Belgian kuningaskunta), jossa on
todettu, että direktiivin 90/364 3 artiklassa säädetään siten, että
oleskeluoikeus on voimassa niin kauan kuin edunsaajat täyttävät kyseisen
direktiivin 1 artiklassa olevat edellytykset. Kyseisen säännöksen
perusteella vastaanottava jäsenvaltio voi valvoa, että unionin
kansalaiset, joille on myönnetty oleskeluoikeus, täyttävät direktiivissä
90/364 tältä osin säädetyt edellytykset koko oleskelunsa ajan.
Hallinto-oikeus totesi, että oleskeluoikeuden rekisteröintiä hakevalla
ei voida olettaa olevan varoja koko oletetun loppuelämänsä ajaksi, jos
hän on saapunut maahan toistaiseksi. Edelleen hallinto-oikeus totesi,
että laissa ei ole asetettu määrää riittäviksi varoiksi eikä säädetty
siitä, kuinka kauan varojen tulisi vähintään riittää.
Kun
otettiin huomioon mitä vapaan liikkuvuuden direktiivissä on sanottu
riittävistä varoista, mitä edellä mainitussa Euroopan yhteisöjen
tuomioistuimen tuomiossa on lausuttu ja se, että hakija on tullut
Suomeen ilmoituksensa mukaan asumaan toistaiseksi, sekä se, että hakija
on kattanut elantomenojaan säästöjensä lisäksi työtuloillaan,
hallinto-oikeus katsoi, että hänen oleskeluoikeutensa olisi tullut
rekisteröidä ulkomaalaislain 158 a §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan.
Poliisilaitoksen ei siten olisi tullut hylätä hakijan
oleskelulupahakemusta mainitsemillaan perusteilla, minkä vuoksi asia
palautetaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.