16-vuotias jalkapalloilija katsottiin ammattilaisurheilijaksi ja sai työluvan

KHO:2016:217

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Ammattiurheilu – Jalkapallo – Pelaajasopimus – Toimeentulo

Asiassa oli ratkaistavana oliko
Suomen Kakkosessa eli kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan
jalkapalloseuran kanssa pelaajasopimuksen tehnyttä gambialaista A:ta
pidettävä ammattimaisena urheilijana, jolle myönnetään ulkomaalaislain
77 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella muu oleskelulupa ansiotyötä
varten.

Ulkomaisen työvoiman käytön yleisiä edellytyksiä
koskevista valtakunnallisista linjauksista annetun valtioneuvoston
päätöksen mukaan ammattimaisuutta voidaan osoittaa kahdella seuraavista
kriteereistä: koulutus urheiluoppilaitoksessa, urheiluseuran jäsenyys,
ammatillista työhistoriaa urheilun alalla tai toimeentulon saaminen
urheilun parissa tehdystä työstä. Korkein hallinto-oikeus totesi, että
valtioneuvoston päätöksestä ilmeneviä soveltamista ohjaavia kriteerejä
käytettäessä on otettava huomioon, että eri kriteerien painoarvo ei
välttämättä kaikissa tapauksissa ole sama. Luvan myöntämistä
harkittaessa on siten sovellettava kokonaisharkintaa, jossa otetaan
huomioon kaikki asiaan liittyvät olosuhteet. Lähtökohtaisesti keskeisin
tekijä urheilijan ammattimaisuutta arvioitaessa on se, että hän saa
toimeentulonsa urheilemisesta. Pelkästään toimeentulon takaavan palkkion
maksaminen ei kuitenkaan ole välttämättä riittävää, jos urheilun
ammattimaisen harjoittamisen edellytykset muutoin puuttuvat.

A
sai pelaajasopimuksen perusteella riittävän toimeentulon jalkapallon
pelaamisesta. Kun hänellä lisäksi oli saadun selvityksen ja hänen
työnantajansa arvion perusteella edellytykset pelata ammattilaisena
jalkapalloa, korkein hallinto-oikeus katsoi kokonaisuutena arvioiden,
että asiassa oli kysymys ulkomaalaislaissa tarkoitetusta ammattimaisen
urheilun harjoittamisesta.

KHO:2016:217