Perustuslakiblogi: Isyyslainsäädännön uudistus: Toistuuko vuoden 1976 isyyslain voimaanpanolain syrjivä perintö?

Eduskunnassa on parhaillaan vireillä HE 91/2014 vp isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. Esityksellä voimassa oleva vuonna 1976 säädetty isyyslaki ja samaan aikaan säädetty isyyslain voimaanpanolaki ehdotetaan kumottaviksi ja korvattaviksi uudella isyyslailla. Esityksen tavoitteena on ratkaista isyyslain voimaanpanolain tuottamat krooniset ja toistuvat yhdenvertaisuusongelmat isyyskanteiden käsittelyssä

Osin tässä onnistutaankin. Ehdotettava laki kumoaa jo neljä kertaa
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavaan tuomioon johtaneen
isyyslain voimaanpanolain kannerajoitussäännöksen. Säännöksen johdosta
ennen isyyslain voimaantuloa syntyneillä ei ole syyskuun 1981 jälkeen
ollut oikeutta saattaa isyyden vahvistamista koskevaa asiaa
tuomioistuinten käsiteltäväksi. Lain voimaan tultua ennen isyyslain
voimaantuloa saatetaan isyyden vahvistamista koskevissa asioissa samaan
asemaan, jossa muut ovat olleet alun alkaenkin: isyyden vahvistamista
koskevaa lapsen kanneoikeutta ei ole rajoitettu.

Siinä missä isyyden vahvistamiseen liittyvät yhdenvertaisuusongelmat
Suomen oikeusjärjestyksessä siis poistuvat, samalla kuitenkin luodaan
uusia ongelmia entistä selvempinä perintöoikeuden alueelle. Ongelma
paikantuu lakiehdotuksen 67 §:ään, joka kuuluu kokonaisuudessaan
seuraavasti:

“Jos isyys vahvistetaan tuomioistuimessa
ja lapsi on syntynyt aikaisemmin kuin 1 päivänä lokakuuta 1976, lapsella
ei ole perintöoikeutta sellaisen isänpuoleisen perittävän jälkeen, joka
oli kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen johtanut kanne tuli
vireille.

Mitä 1 momentissa säädetään, on
sovellettava myös, jos isyys on vahvistettu kumottavan lain nojalla
ennen tämän pykälän voimaantuloa.

Jos 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla
lapsella on perintöoikeus isänpuoleisen perittävän jälkeen, lapsen
lakiosaa laskettaessa ei oteta huomioon sellaisia perintökaaren
(40/1965) 7 luvun 3, 4 ja 6 §:ssä tarkoitettuja oikeustoimia, jotka
perittävä oli tehnyt ennen kuin kanne isyyden vahvistamiseksi tuli
vireille, paitsi jos osoitetaan perittävän ilmeisenä tarkoituksena
olleen vähentää kyseisen lapsen lakiosaa.

Mitä 1—3 momenteissa säädetään, ei
kuitenkaan sovelleta, jos 1 tai 2 momentissa tarkoitetulla lapsella oli
30 päivänä syyskuuta 1976 isä, mutta isyys on sen jälkeen kumottu tai
isyyttä koskeva tuomio on purettu.”

Ehdotuksen seurauksena perintöoikeuden ulkopuolelle jäävät henkilöt,
jotka olivat syntyneet avioliiton ulkopuolella ennen 1.10.1976, siis
joukko pian nelikymppisiä tai tätä vanhempia ihmisiä. Ei siis riitä,
että tältä ihmisryhmältä vietiin yli kolmeksikymmeneksi vuodeksi
yhdenvertainen mahdollisuus saada isyys tuomioistuinteitse vahvistettua.
Nyt halutaan varmistaa, ettei samalla ihmisryhmällä olisi ainakaan
oikeutta perintöön, vaikka isään kenties olisikin.

Ehdotus asettaa henkilöt sekä iän ja että perheoikeudellisen aseman
suhteen toisiinsa nähden eri asemaan epäämällä ennen isyyslain
voimaantuloa syntyneiltä avioliiton ulkopuolisilta lapsilta sen
oikeuden, jonka oikeusjärjestys muutoin takaa kaikille. Kun lakiehdotus
on näin ollen sekä tarkoitukseltaan että vaikutuksiltaan avoimesti
syrjivä, on se myös historiallinen: Vuonna 2014, perusoikeusuudistuksen
ja ihmisoikeuskulttuurin murroksen jälkeen sekä Suomen oikeuden
valtiosääntöistymisen ja eurooppalaistumisen nykytilassa ei enää
odottaisi lakiesitystä, jolla voisi olla näin avoimesti syrjivä
tarkoitus.

Lisätietoa