Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus henkilötietojen käytöstä veronkannon yhteydessä

31.3.2017 | Oikeusuutiset

Markku Fredman

Ennakkoratkaisupyyntö – Henkilötietojen käsittely – Perusoikeuksien suoja – Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarpeellisuus – Veropetosten torjuntaa varten laadittu luettelo henkilötiedoista – Luettelon hyväksyminen todisteeksi – Vilpittömän yhteistyön periaate – Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön välinen suhde

Asiassa on kyse siitä, voivatko
veroviranomaiset ylläpitää luottamuksellista luetteloa luonnollisista
henkilöistä, jotka toimivat näennäisesti johtotehtävissä tietyissä
oikeushenkilöissä. Kiistassa nousee samalla esille tehokkaaseen
oikeussuojaan liittyviä kysymyksiä, nimittäin yhtäältä, voiko pakollisen
hallinnollisen muutoksenhakukeinon käyttäminen olla edellytys kanteen
nostamiselle, ja toisaalta, voidaanko luettelo hylätä todisteena, jota
ei voida tutkia, jos sitä on levitetty ilman veroviranomaisten
suostumusta. Unionin tuomioistuimen on myös selvennettävä kansalliselle
tuomioistuimelle, onko sen noudatettava unionin tuomioistuimen
oikeuskäytäntöä vai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä,
jos nämä ovat ristiriitaiset.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus:

1)      Henkilötietojen
käyttöön veronkannon yhteydessä sovelletaan yksilöiden suojelusta
henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta
24.10.1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä
95/46/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.2003 annetulla Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003, sekä Euroopan
unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa, kun taas rikosoikeuden alalla
voidaan soveltaa ainoastaan perusoikeuskirjan 8 artiklaa, sikäli kuin
kyse on unionin oikeudessa määritetyistä kysymyksistä.

2)      Perusoikeuskirjan
47 artiklan mukainen oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja
tehokkuusperiaate eivät ole esteenä hallinnolliselle
muutoksenhakukeinolle, jonka käyttäminen on pakollista ennen kanteen
nostamista, jos tämän muutoksenhakukeinon säännöt eivät heikennä
kohtuuttomasti oikeussuojakeinon tehokkuutta. Pakollinen hallinnollinen
muutoksenhakukeino ei siksi saa etenkään viivästyttää kohtuuttomasti
koko oikeussuojamenettelyä tai aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia.

3)      Verohallinto
voi direktiivin 95/46 7 artiklan e alakohdan mukaan ylläpitää omiin
tarkoituksiinsa luetteloa henkilöistä, jotka toimivat näennäisesti
johtotehtävissä tietyissä oikeushenkilöissä eivätkä ole antaneet
suostumusta nimensä mainitsemiseen luettelossa. Tämä edellyttää, että
tällainen tehtävä on osoitettu verohallinnolle lainsäädännössä, että
luettelon käyttö tosiasiallisesti soveltuu ja on tarpeen verohallinnon
tarkoituksiin ja että on riittäviä viitteitä sen epäilyn tueksi, että
nämä henkilöt mainitaan perustellusti kyseisessä luettelossa. Myöskään
perusoikeuskirjan 7 artiklassa taattu perusoikeus yksityisyyteen ja
perusoikeuskirjan 8 artiklassa taattu perusoikeus tietosuojaan eivät
tässä tapauksessa olisi esteenä luettelon laatimiselle ja käytölle.

4)      Perusoikeuskirjan
47 artiklan toiseen kohtaan kirjattu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin
periaate mahdollistaa lähtökohtaisesti sen, että menettelyn osapuolena
olevan viranomaisen sisäiset asiakirjat, jotka toinen menettelyn
osapuoli hankkii ilman kyseisen viranomaisen suostumusta, hylätään
todisteena, jota ei voida tutkia. Hylkääminen on kuitenkin
poissuljettua, jos kyse on jäsenvaltion veroviranomaisen luettelosta,
joka sisältää kantajan henkilötietoja, jotka viranomaisen on direktiivin
95/46 12 ja 13 artiklan nojalla toimitettava kantajalle.

5)      Jos
kansallinen tuomioistuin tulee siihen tulokseen, että siinä vireillä
olevan asian ratkaisemiseen vaikuttaisi Euroopan unionin tuomioistuimen
oikeuskäytäntö, jossa perusoikeuskirjassa taatuille oikeuksille, jotka
vastaavat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa annettavia oikeuksia, ei
anneta yhtä voimakasta suojaa kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytännössä, se voi esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle
ennakkoratkaisupyynnön tiedustellakseen, miten unionin oikeutta on tässä
tapauksessa tulkittava. Jos kansallisen tuomioistuimen päätökseen ei
kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, se on velvollinen
esittämään ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimelle.

Linkki asiaan C-73/16


Tilaa
Ilmoita
0 Comments
Inline Feedbacks
View all comments