Suomen pysyvä edustusto Euroopan unionissa: Kolumni: Rajat kiinni?

Luvattomien tulijoiden virta EU-maihin on herättänyt vaatimuksia vahvemmasta ulkorajavalvonnasta ja jopa ulkorajojen sulkemisesta. Täydellinen rajojen sulkeminen ei onnistu kansainvälisiä sopimuksia rikkomatta

EU tarvitsee tehokkaampaa yhteistyötä voidakseen turvata toimivan rajavalvonnan Schengen-alueen reunoilla.

Schengen-alueen muodostavat 23 EU:n jäsenmaata yhdessä Norjan, Islannin
ja Sveitsin kanssa. Schengen-maille ulkorajavalvonta on äärimmäisen
tärkeää, koska alueen sisärajoilla järjestelmällisiä rajatarkastuksia ei
ole. Kuka tahansa voi kulkea ilman tarkastuksia Vaalimaalta vaikka
Venetsiaan. Siksi ulkorajojen yli ei tule päästää kuljeskelemaan
rekisteröimättömiä ihmisiä.

Perinteisesti ulkorajavalvonnalla tarkoitetaan luvallisten tulijoiden
rajatarkastuksia sekä luvattomien tulijoiden havaitsemista ja
kiinniottamista. Tämän hetken julkisessa keskustelussa käsite vahvat ulkorajat sisältää myös vaatimuksen tehokkaista rekisteröinti-, palautus- ja turvapaikkaprosesseista.

Ulkorajojen täydellinen sulkeminen on käytännössä lähes mahdoton
tehtävä, johon liittyy merkittäviä arvovalintoja. YK:n Ihmisoikeuksien
julistus takaa jokaiselle ihmiselle oikeuden hakea turvapaikkaa, ja
kansainväliset sopimukset velvoittavat pelastamaan ihmishenkiä merellä.
Nämä sopimukset ovat syntyneet toisen maailmansodan kokemusten sekä
suurten laivaonnettomuuksien seurauksena.

Toisaalta pelkkä aidan rakentaminen ei ole välttämättä rajojen
sulkemista, vaan tulijoiden ohjaamista mekaanisilla esteillä haluttuihin
sisääntulopaikkoihin. Aivan kuten suurilla urheilustadioneillakin
tehdään.

Samalla on todettava, ettei kansainvälisten sopimusten väärinkäyttö ole
hyväksyttävää. Turvapaikkaa tulisi hakea ensimmäisestä turvallisesta
maasta, eikä itseään tulisi saattaa tahallisesti merihätään, jotta tulee
pelastetuksi Eurooppaan.

Vapaa liikkuvuus toimivien ulkorajojen sisällä

Ulkorajavalvonnan velvollisuudet eivät jakaudu tasaisesti
Schengen-maiden kesken. Tästä syystä EU:ssa on luotu mekanismit
taakanjakoon ja valtioiden välisen luottamuksen lisäämiseen. Jokaisen
Schengen-maan, myös Suomen, rajavalvonta tarkastetaan säännöllisesti, ja
havainnoista raportoidaan muille jäsenmaille. Valvonnan kehittämisestä
aiheutuvia kustannuksia tasapainotetaan sisäisen turvallisuuden rahaston
avulla.

Rajavalvontaa tuetaan myös lähettämällä rajavartijoita ja kalustoa
toisen jäsenmaan avuksi. Suomalaisen partion voi tavata valvomassa
Kreikan ja Turkin maarajaa, ja valvontalentokoneemme etsii Välimerellä
luvattomia maahantulijoita. Kaikissa tilanteissa kyse on kansainväliseen
toimintaan koulutetuista toimivaltaisista rajavartiomiehistä, jotka
työskentelevät EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin koordinoimissa
tehtävissä.

Luvattomien rajanylittäjien määrää on vaikea ennustaa. Yllättävässä
tilanteessa yksittäinen jäsenvaltio voi pyytää Frontexilta nk.
Rabit-operaatiota. Mekanismi antaa muutamassa viikossa jäsenmaalle
tueksi koulutettua henkilöstöä ja kalustoa. Muille jäsenmaille
Rabit-operaatioon osallistuminen on velvollisuus.

Pitkäkestoisempaa tukea jäsenvaltiot saavat Frontexin
yhteisoperaatioiden kautta, joihin osallistuminen on jäsenmaille
vapaaehtoista. Molemmissa operaatioissa henkilöstön ja kaluston
kustannukset korvataan EU:n varoista.

Jokainen jäsenvaltio vastaa rajoistaan, mutta tukemisella annetaan
yksittäiselle valtiolle aikaa kehittää omaa kapasiteettiaan vastaamaan
muuttunutta tilannetta. Operaatioista saadaan myös kokemusta, jota
hyödynnetään kotimaan valvonnassa.

Ulkorajavalvonta ei ole pelkkää muuttoliikkeen hallintaa

Torniossa, Tukholmassa tai Münchenissä turvapaikkaa hakevat ihmiset ovat
kulkeneet monen Schengen-maan halki. Toivomme, että kaikki alueelle
tulevat rekisteröityvät, koska luvaton oleskelu luo kasvualustaa
laittomalle työnteolle ja erilaiselle hyväksikäytölle. Mitään varmuutta
kaikkien saapujien rekisteröinnistä ei kuitenkaan ole.

Viimeaikaiset tapahtumat osoittavat konkreettisesti, ettei Suomelle ole yhdentekevää miten rajavalvonta toimii Kreikassa.

Ulkorajavalvonta ei kuitenkaan ole pelkkää muuttoliikkeen hallintaa tai
rikollisuuden torjuntaa. Esimerkiksi Suomen ja Venäjän rajalla
rajanylitysten sujuvuus helpottaa matkailua ja vientiä. Aluevalvonnalla
myös varmistetaan, etteivät vieraan valtion sotavoimat loukkaa Suomen
koskemattomuutta. Hyvin toimiva suomalais-venäläinen rajayhteistyö
perustuu toimivaan ulkopoliittiseen vuoropuheluun, ja vastaavasti rajaan
liittyvien ongelmien ratkaiseminen alatasolla ehkäisee poliittisten
ristiriitojen syntymistä.

Yhteistyötä rajalla voidaankin pitää valtioiden välisten suhteiden ilmanpuntarina.

Ulkorajavalvonnan tulevaisuus

Tulevaisuudessa meidän on kyettävä paremmin yhdistämään nämä kaksi
erilaista lähestymistapaa. Toisaalta jokaisella ulkorajavaltiolla on
vastuu koko alueesta, mutta yksittäiselle valtiolle raja on paljon
Schengenin rajasäännöstöä laajempi kokonaisuus.

Kukaan ei kuitenkaan selviä yksin sadoista tuhansista luvattomista
rajanylittäjistä. EU- komission puheenjohtaja Juncker on visioinut
ratkaisuksi yhteistä eurooppalaista raja- ja rannikkovartiostoa, mutta
ajatus täydellisestä operatiivisen vastuun siirtämisestä EU:lle ei
huomioi kaikkia rajan ulottuvuuksia.

Käynnissä oleva kriisi tulee vaikuttamaan eurooppalaiseen
ulkorajavalvontaan ja tukimekanismeihin. Tarvitsemme tiiviimpää
yhteistyötä ja tehokkaampaa kaluston käyttöä, mutta tarvitsemme myös
valtioilta vahvempaa vastuuta koko Schengen-alueesta. On meidän kaikkien
etu, että tiedämme kuka kulkee ja millä asialla yhteisessä kodissamme,
Euroopassa.

Lisätietoa