Arkisto tiedotteille ja lausunnoille 2012
Lausunto raiskausrikosten lainmuutostarpeita koskevasta arviomuistiosta
Dnro 23/2012
Lausuntopyyntönne: OM 15/41/2011, 7.5.2012
RAISKAUSRIKOSTEN LAINSÄÄDÄNNÖLLISIÄ MUUTOSTARPEITA KOSKEVA ARVIOMUISTIO
Pyydettynä lausuntona Suomen Asianajajaliitto kunnioittavasti esittää seuraavaa:
Muistiossa esitetään pohdittavaksi useita raiskausrikoksiin kohdistuvia lainsäädäntömuutoksia. Muistio on laadittu ansiokkaasti monesta näkökulmasta ja käyttäen laajasti hyväksi oikeusvertailun keinoin saatua tietoa. Tämä on luontevaa ottaen huomioon, että raiskausrikoksiin liittyvät lainsäädännölliset muutostarpeet johtuvat osin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvista velvoitteista. Oikeus seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen ja integriteettiin kuuluu perus- ja ihmisoikeuksiin, joita tulee suojata mm. kriminalisoinnein.
Sukupuoliyhteyden käsittävät seksuaalirikokset raiskauksiksi
Muistion keskeisenä lähtökohtana tuntuu olevan se, että sellaiset rikoslain 20 lukuun sisältyvät seksuaalirikokset, jotka käsittävät sukupuoliyhteyden, olisivat jatkossa rangaistavia raiskauksina. Tämä voisi vastata paremmin yleistä kielenkäyttöä ja siten vahvistaa uhrien kokemusta oikeussuojan saamisesta. Sukupuoliyhteydessä vastoin tahtoaan olleet henkilöt kutsuvat tapahtunutta usein itse raiskaukseksi riippumatta siitä, onko juridisesti kyse raiskauksesta vai muusta seksuaalirikoksesta.
Nykyisin sukupuoliyhteyteen pakottamisena rangaistavat teot siirrettäisiin rikosnimikkeen raiskaus alle. Todennäköisesti tämä vastaisi yleistä oikeustajua.
Muistiossa esitetään myös sitä, että sellaiset sukupuoliyhteyden käsittävät teot, jotka rangaistaan nykyään rikoslain 20 luvun 5 §:n mukaisena seksuaalisena hyväksikäyttönä, olisivat jatkossa rangaistavia rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaisina raiskauksina. Tämä vaikuttaisi perustellulta ottaen erityisesti huomioon rikoslain 20 lukuun vuonna 2011 tehdyt muutokset (SK 495/2011).
Vuoden 2011 muutosten seurauksena nykyinen oikeustila on jossain määrin hämmentävä verrattaessa ns. asemaan perustuvaa seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuutta muuhun aiemmin seksuaalisena hyväksikäyttönä ja vuoden 2011 uudistuksen jälkeen raiskauksena rangaistaviin tekoihin.
Tällä hetkellä ns. asemaan perustuva seksuaalinen hyväksikäyttö, joka käsittää sukupuoliyhteyden, mutta kohdistuu esim. laitoksessa olevaan henkilöön, on rangaistavaa seksuaalisena hyväksikäyttönä, josta vähimmäisrangaistua on sakkoa (RL 20:5). Samalla muu aiemmin seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistu teko, joka sisältää sukupuoliyhteyden ja jossa käytetään hyväksi esim. toisen sairautta, pelkotilaa tai muuta avutonta tilaa, on vuonna 2011 tehdyn lainsäädäntöuudistuksen jälkeen rangaistava raiskauksena, josta vähimmäisrangaistus on vuosi vankeutta. Raiskauksen ja seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöissä tuntuu olevan myös mahdollisuus päällekkäisyyteen, joka voi heikentää oikeudenkäytön ennakoitavuutta. Kuten muistiossa esitetään, olisi tärkeää tarkistaa kyseessä olevaa sääntelyä.
Muistiossa esitetään pohdittavaksi myös törkeää raiskausta koskevan rikoslain 20 luvun 2 §:n täydentämistä siten, että raiskauksen kohdistuminen alle 18-vuotiaaseen henkilöön olisi jatkossa kvalifiointiperuste. Tämä tuntuisi myös yleisen oikeustajun mukaiselta ratkaisulta.
Sukupuoliyhteyden määritelmän laajentaminen
Edelleen pohdittavaksi esitetään sukupuoliyhteyden määritelmän (RL 20:10.1) muuttamista siten, että se käsittäisi myös esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin peniksellä tapahtuvan tunkeutumisen peräaukkoon. Muutos laajentaisi mm. raiskauksen tunnusmerkistöä Suomea koskevien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden sekä kansainvälisessä rikosoikeudessa vallitsevien käsitysten mukaiseen suuntaan ja suojaisi nykyistä paremmin ruumiillista koskemattomuutta ja seksuaalista integriteettiä.
Teknisesti voisi olla hyvä pohtia sellaistakin vaihtoehtoa, että itse raiskausrikosten tunnusmerkistöjen sanamuotoa muutettaisiin siten, että maallikkokin voisi ymmärtää suoraan raiskauksen kriminalisointisäännöksestä, mitä raiskauksella siinä tarkoitetaan, sillä sukupuoliyhteyden käsite raiskausta koskevassa säännöksessä ei enää uudistuksen jälkeen välttämättä olisi yleisen kielenkäytön mukainen.
Syyteoikeutta koskevat muutokset
Muistiossa esitetään pohdittavaksi muun ohella myös syyteoikeutta ja toimenpiteistä luopumista koskevien rikoslain 20 luvun 11 ja 12 §:n kumoamista. Kaikki aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset tulisivat virallisen syytteen alaisiksi ja asianomistajan vakaa tahto ei voisi enää estää syytteen nostamista seksuaalirikoksista. Kuten muistiossa on todettu, seksuaalirikokset jäävät usein piilorikollisuudeksi. On tavoiteltavaa, että niiden tutkiminen ei edellyttäisi asianomistajan rangaistusvaatimusta etenkään niissä tilanteissa, joissa asianomistajan tahdonmuodostus on puutteellinen tai häiriintynyt. Toisaalta kyse on asianomistajille hyvin raskaista rikosprosesseista ja vaarana saattaa olla se, että seksuaalirikosten uhrit eivät uskaltaisi enää nykyisessäkään määrin ilmoittaa tekoja poliisille siinä pelossa, ettei heillä olisi mahdollisuutta pysäyttää prosessin etenemistä omasta vakaasta tahdostaan, joten asiaa voi olla syytä vielä pohtia eri näkökulmista lievempien tekomuotojen osalta.
Helsingissä 6. heinäkuuta 2012
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Mika Ilveskero
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATI
Asianajaja Satu Wartiovaara, Asianajotoimisto Turku & Wartiovaara, Helsinki
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.
