Arkisto tiedotteille ja lausunnoille 2012
Lausunto matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse
Dnro 20/2012
Lausuntopyyntönne LVM/1515/03/2011, 19.3.2012
HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE MATKUSTAJIEN JA MATKATAVAROIDEN KULJETTAMISESTA MERITSE VUONNA 1974 TEHDYN ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN, SELLAISENA KUIN SE ON MUUTETTUNA VUODEN 2002 PÖYTÄKIRJALLA, MÄÄRÄYSTEN HYVÄKSYMISESTÄ, LAIKSI YLEISSOPIMUKSEN LAINSÄÄDÄNNÖN ALAAN KUULUVIEN MÄÄRÄYSTEN VOIMAANSAATTAMISESTA, LAIKSI MERILAIN MUUTTAMISESTA SEKÄ LAIKSI VALMISMATKALAIN MUUTTAMISESTA
Yleistä
Hallituksen esityksen tarkoituksena on, että Suomi hyväksyy ja saattaa voimaan vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen niiltä osin, kuin se on Suomen toimivallassa. Samalla kumotaan ne merilain säännökset, jotka ovat ristiriidassa EU:n Ateena-asetuksen tai merimatkustajien oikeuksista annetun EU -asetuksen kanssa, jotka molemmat tulevat olemaan Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta.
Vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen tavoitteena on kehittää merimatkustajien ja matkatavaroiden kuljetusta koskevaa vastuujärjestelmää sekä erityisesti vahvistaa matkustajien asemaa vahingonkorvauksen saamisessa.
Keskeisimmät erot Ateenan yleissopimuksen ja Suomen voimassaolevan oikeuden välillä koskevat rahdinkuljettajan ankaraa vastuuta merimatkustajan henkilövahingoista merionnettomuuksissa ja rahdinkuljettajan pakollista vakuuttamisvelvollisuutta. Yleissopimuksen mukaan rahdinkuljettajan ankaran vastuun vastuuraja merivahingoissa on 250 000 laskentayksikköä (SDR) matkustajaa kohden. Edelleen yleissopimuksessa on määrätty, että rahdinkuljettajan henkilövahinkoja kattavan pakollisen vakuutuksen tulee myös olla vähintään 250 000 laskentayksikköä. Käytännössä lainsäädäntöuudistus Suomen osalta tarkoittaa huomattavaa parannusta merimatkustajan oikeuksiin.
Ateenan yleissopimus on unionin oikeuden näkökulmasta niin kutsuttu jaetun toimivallan sopimus, jonka määräykset kuuluvat osittain jäsenvaltion ja osittain unionin toimivaltaan. Esityksessä todetaan, että unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen toimivallan raja ei ole yksiselitteinen eikä yleissopimus sisällä määräystä, joka osoittaisi toimivallan jakautumisen.
Suomessa matkustajien ja matkatavaran merikuljetuksesta ja rahdinkuljettajan vastuusta säädetään tällä hetkellä merilain 15 luvussa (674/1994). Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että merilain 15 luku uudistettaisiin kokonaan siten, että luvusta kumottaisiin ne säännökset, jotka ovat ristiriidassa Ateena-asetuksen kanssa. Lisäksi ehdotetaan, että nykyisen merilain eräät säännökset rahdinkuljettajaa ja matkustajia koskevista oikeuksista ja velvollisuuksista, joista ei säädetä Ateena-asetuksessa tai Ateenan yleissopimuksessa, sisällytetään uuteen merilain 15 lukuun.
Hallituksen esityksen mukaisen uudistetun merilain 15 luvun 1 §:ssä määrätään, että matkustajien ja matkatavaran merikuljetuksesta säädetään Ateena-asetuksessa, jota sovelletaan myös Suomen sisävesiliikenteeseen sekä kotimaan meriliikenteen aluksiin, jotka kuuluvat C- ja D-luokkiin. Merilain 15 luvun 2 §:ssä määrätään, että sen lisäksi mitä 1 §:ssä säädetään, sovelletaan matkustajan kuljetukseen tämän luvun, merilain 21 luvun 5 §:n sekä 22 luvun 9 §:n säännöksiä.
Ateena-asetus vuorostaan viittaa soveltamisalansa sekä erityisesti korvausvastuun ja vakuutussuojan osalta Ateenan yleissopimukseen, joka on otettu Ateena-asetuksen liitteeksi I sekä IMO:n varaumiin ja ohjeisiin, jotka on otettu Ateena-asetuksen liitteeksi II.
Suomen Asianajajaliitto kannattaa vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen tavoitteiden toteutumista ja pitää erityisesti merimatkustajien näkökulmasta tarkasteltuna Euroopan unionin ottamaa askelta Ateena-asetuksen muodossa hyvänä.
Asianajajaliitto toteaa kuitenkin, että esitetty lainsäädäntöuudistus muodostaa monimuotoisen kokonaisuuden siten, että merimatkustajien ja matkatavaroiden kuljetusta koskevia määräyksiä löytyy useista eri instrumenteista, jolloin erityisesti lainsoveltajan kannalta lainsäädäntöuudistusta ei voida pitää kovinkaan käyttäjäystävällisenä.
Tässä suhteessa Asianajajaliitto kiinnittää huomiota siihen kysymykseen, onko nyt valittu määräysten voimaansaattamismenettely lainsäädännön selkeyden näkökulmasta kaikkein tarkoituksenmukaisin sekä kysymykseen siitä, onko tämä ainoa voimaansaattamismenettely vuoden 2002 Ateenan yleissopimuksen määräysten hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi Suomessa.
Esityksen sääntelyn soveltamisalasta
Ateenan yleissopimusta sovelletaan vain kansainvälisiin matkustajan tai matkustajan ja hänen matkatavaransa merikuljetuksiin. Ateena-asetuksen johdanto-osassa todetaan kuitenkin, että EU:n meriliikenteen sisämarkkinoilla ei enää eroteta toisistaan kansallista ja kansainvälistä liikennettä ja sen vuoksi on katsottava olevan tarkoituksenmukaista, että yhteisössä sovelletaan samantasoista ja -tyyppistä vastuuta sekä kansalliseen ja kansainväliseen liikenteeseen.
Ateena-asetuksen johdanto-osassa todetaan edelleen, että asetuksessa säädetty vastuujärjestelmä olisi asianmukaisen vaikutustenarvioinnin perusteella ulotettava vaiheittain koskemaan neuvoston direktiivin 98/18/EY 4 artiklassa säädettyjä eri alusluokkia. Tässä yhteydessä on viitattu erityisesti maksuihin kohdistuviin vaikutuksiin ja markkinoiden mahdollisuuksiin saada kohtuulliseen hintaan vakuutusturvaa, jota asetuksen mukaisten matkustajien oikeuksien vahvistaminen edellyttää huomioiden myös toiminnan mahdollinen kausiluontoisuus.
Ateenan yleissopimuksen määräysten soveltamisala on Ateena-asetuksessa ulotettu koskemaan jäsenvaltion kotimaan merimatkustajaliikennettä siten, että tässä vaiheessa Ateena-asetusta tullaan soveltamaan ainoastaan direktiivin 98/18/EY 4 artiklassa tarkoitettuihin A- ja B-luokan aluksiin. Tämän lisäksi komissio tulee esittämään myöhemmin, tuleeko asetuksen soveltamisala ulottaa koskemaan myös direktiivin 98/18/EY 4 artiklassa tarkoitettuja C- ja D-luokan aluksia.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että Ateena-asetuksen mukainen korvausvastuu koskisi A- ja B-luokan alusten lisäksi myös sisävesialuksia sekä kotimaanliikenteen C- ja D-luokan aluksia lainsäädännön voimaantulosta alkaen huolimatta siitä, että Ateena-asetus koskee soveltamisalansa mukaisesti ainoastaan A- ja B-luokan aluksia. Myös pakollista vakuutusta koskevat säännökset on tarkoitus ulottaa koskemaan sisävesiliikennettä sekä meriliikenteen C- ja D-luokan aluksia kuitenkin siten, että C- ja D-luokan aluksilta ei edellytettäisi kotimaan merikuljetuksissa sotariskivakuutusta.
Nykyinen merilain 15 luku soveltuu matkustajien ja matkatavaran kuljettamiseen kaikessa vesiliikenteessä eli merilaissa ei tässä suhteessa tehdä eroa sen välillä onko matkustajia kuljetettu sisävesillä tai meritse.
Soveltamisalan laajentamista Ateena-asetuksessa säädetystä on hallituksen esityksessä perusteltu matkustajien oikeusturvan näkökulmasta siten, että jatkossakin on perusteltua säätää yhtenäisestä rahdinkuljettajaa koskevasta vastuusta riippumatta siitä, onko kysymyksessä matkustajan kuljetus sisävesillä vai merialueilla. Tällöin matkustajien oikeuksista säädettäisiin voimassa olevan merilain periaatteiden mukaan yhdenmukaisesti alustyypistä ja liikennöintialueesta riippumatta.
Asianajajaliitto kannattaa Ateena-asetuksen soveltamisalan laajentamista hallituksen esityksessä ehdotetulla tavalla, erityisesti matkustajien oikeusturvan näkökulmasta tarkasteltuna. Asianajajaliitto pitää kuitenkin samalla tärkeänä sitä, että asiassa suoritetaan perusteellinen Ateena-asetuksen johdanto-osassa viitatun kaltainen vaikutustenarviointi, jonka nojalla voidaan mahdollisesti vielä harkita sääntelyn soveltamisalan laajentamistarvetta koskemaan myös sisävesiliikennettä sekä meriliikenteen C- ja D-luokan aluksia.
Merilain 9 luvun 5 §:n henkilövahinkoja koskevasta vastuunrajoitusoikeudesta
Ateena-asetuksen 5 artiklassa on säädetty, että tämä asetus ei vaikuta sen kansallisen lainsäädännön mukaisiin rahdinkuljettajan tai alirahdinkuljettajan oikeuksiin tai velvoitteisiin, jolla pannaan täytäntöön merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta vuonna 1976 tehty kansainvälinen yleissopimus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1996 pöytäkirjalla. Mikäli tällaista sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä ei ole, määräytyy rahdinkuljettajan vastuu pelkästään Ateena-asetuksen mukaan.
Suomessa kansalliset yleissäännökset rahdinkuljettajan oikeudesta vastuun rajoittamiseen sisältyvät merilain 9 lukuun (421/1995), joka perustuu edellä viitattuun yleissopimukseen. Näiden säännösten mukaan rahdinkuljettajalla on oikeus rajoittaa vastuunsa tässä luvussa säädettyjen edellytysten täyttyessä huolimatta siitä, mitä muussa lainsäädännössä tai kansainvälisissä sopimuksissa on määrätty.
Merilain 9 luvun 5 §:n mukaan rahdinkuljettajan vastuumäärä aluksen matkustajiin kohdistuneesta henkilövahingosta johtuvista saamisista on 175 000 laskentayksikköä kerrottuna sillä matkustajamäärällä, jonka alus on sille annetun todistuksen mukaan oikeutettu kuljettamaan.
Ateena-asetuksen ja Ateenan yleissopimuksen mukainen rahdinkuljettajan yleinen vastuumäärä matkustajan kuolemasta tai henkilövahingosta on enintään 400 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa. Asetuksen pakollista vakuutusta koskevien säännösten mukaan vakuutuksen vastuumäärä on 250 000 laskentayksikköä.
Käytännössä ero Ateena-asetuksen ja merilain 9 luvun 5 §:n vastuumäärissä voi johtaa tilanteeseen, jossa merimatkustajan Ateena-asetuksen perusteella saaman korvauksen määrä voi leikkaantua merilain 9 luvun 5 §:n yleisen vastuurajan tullessa täyteen, jolloin Ateena-asetuksen ja Ateenan yleissopimuksen tavoite merimatkustajien ja matkatavaroiden kuljetusta koskevan vastuujärjestelmän kehittämisestä sekä matkustajien aseman vahvistamisesta vahingonkorvauksen saamiseksi yleissopimuksen mukaisesti ei toteudu.
Asianajajaliitto toteaa, että merimatkustajan oikeuksien kannalta olisi suotavaa, että myös merilain 9 luvun 5 §:ssä määrätty rahdinkuljettajan yleinen vastuumäärä henkilövahingoissa olisi vähintään samalla tasolla kuin Ateena-asetuksessa säädetty rahdinkuljettajan pakollista vakuutusta koskeva vastuumäärä eli 250 000 laskentayksikköä, jolloin taataan kaikille matkustajille vähintään vakuutuksen määrän tasoinen korvaus.
Hallituksen esityksessä on useissa kohdin viitattu yhteispohjoismaiseen lainsäädäntötyöhön ja erityisesti tässä suhteessa on tuotu esille Tanskan merilain muuttamista koskeva esitys parlamentille, jossa ehdotetaan merilain mukaisen rahdinkuljettajan yleisen vastuurajoitusoikeuden määrän nostamista 400 000 laskentayksikköön.
Asianajajaliitto kannattaa pohjoismaisen merioikeudellisen vastuujärjestelmän yhdenmukaisuuden säilyttämistä jatkossakin, jolloin asian laajempi selvittäminen tältä osin on perusteltua. Mikäli pohjoismaisen yhdenmukaisuuden säilyttäminen ei käytännössä ole mahdollista, pitää Asianajajaliitto Tanskan ottamaa suuntaa oikeana ja kannattaa hallituksen esityksen vaihtoehtoa 2, jonka avulla varmistetaan merimatkustajan oikeus saada Ateena-asetuksen/Ateenan yleissopimuksen tasoinen korvaus kaikissa tilanteissa. Asianajajaliitto korostaa kuitenkin vielä, että ennen lopullisen päätöksen tekemistä on tarpeellista suorittaa riittävän kattava ja kokonaisvaltainen taloudellisten vaikutusten arviointi.
Helsingissä 15. toukokuuta 2012
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Mika Ilveskero
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATI
asianajaja Tarja Bergvall, Asianajotoimisto Borenius Oy, Helsinki
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan
oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120
asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu kuljetusoikeuden asiantuntijaryhmässä.
