Lausunto eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointia koskevasta mietinnöstä

Dnro 19/2012

Lausuntopyyntönne: OM/4/41/2011, 30.3.2012

LAUSUNTO OIKEUSMINISTERIÖLLE ERÄIDEN TÖRKEIDEN RIKOSTEN VALMISTELUN KRIMINALISOINNISTA (OIKEUSMINISTERIÖN MIETINTÖJÄ JA LAUSUNTOJA 15/2012)

 

Suomen Asianajajaliitolta (jäljempänä ”Asianajajaliitto”) on pyydetty lausuntoa ehdotuksesta koskien eräiden törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointia. Asianajajaliitto on alusta lähtien suhtautunut valmistelukriminalisointeihin varauksella niihin liittyvien oikeusturvaongelmien vuoksi. Asianajajaliiton esiin tuomat näkökannat on nyt monilta osin huomioitu valmistelutyössä. Kokonaisuudessaan valmistelukriminalisointityöryhmän laatima mietintö on hyvin laadittu. Asianajajaliitto haluaa kuitenkin kiinnittää vielä huomiota muutamiin yksittäisiin ongelmakohtiin - erityisesti rikosasian vastaajan näkökulmasta.

Näyttöongelmat

Valmistelukriminalisointeja koskevien säännösten soveltaminen tulee johtamaan vaikeisiin näyttö-ongelmiin. Olisi tavoiteltavaa, että rangaistavan valmistelun mittapuu olisi objektiivinen ja rikoksentekijän tarkoitus ilmenisi selkeästi ulkoisesti havaittavissa olevista tosiseikoista. Valmistelukriminalisoinneissa subjektiivinen puoli eli rikoksentekijän tarkoitus kuitenkin väistämättä korostuu. Käytännössä kyse on siitä, mitä tekijä on suunnitellut ja tahtonut. Tilanteessa, jossa syyksilukeva näyttö joudutaan perustamaan yksinomaan subjektiivisten seikkojen varaan, tulisi tekijän tahallisuuden olla rikoksen suhteen tarpeeksi konkreettista ja pysyvää.

Valmistelun näyttäminen toteen ennen rikoksen toteutumista on varsin haastavaa, sillä rikoksen valmistelutoimenpiteet ja tekijän tahallisuus ovat yleensä konstruoitavissa vasta päärikoksen tapahduttua. Henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten osalta erityisesti törkeän pahoinpitelyn kohdalla on hankala valmisteluvaiheessa arvioida, millaisia seuraamuksia mahdollisesta pahoinpitelystä olisi aiheutunut. Pelkästään teräaseen hallussapito ei voi missään olosuhteissa yksistään täyttää törkeän pahoinpitelyn valmistelun tunnusmerkistöä.

Asianajajaliitto katsoo edelleen, että sääntelyssä objektiivisten – ulkoisesti havaittavissa olevien – tunnusmerkistötekijöiden läsnäoloa tulisi korostaa nykyistä enemmän. Valmistelun rangaistavuudelta on edellytettävä perusteellista näyttöä päärikosta valmistelevista toimista ja tekijän toiminnalla tulee olla välitön yhteys päärikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen.

Velvollisuus ennalta estää rikosten tapahtumista

Rangaistavuuden alan laajentamista rikoksen valmisteluvaiheeseen on perusteltu tutkinnan tehostamisella. Rikosten ennalta estämiseen on jo tällä hetkellä poliisilla laajat valtuudet ja valtuuksia ollaan poliisilain sekä esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistuksilla lisäämässä. Poliisin rikosten ja niiden valmistelun estämistä koskevien toimien tulisi olla ensisijaisia. Rikosten etenemisen seuraaminen on tavanomaista tällä hetkellä ainakin törkeiden huumausainerikosten yhteydessä, vaikka poliisilla on poliisilain 1 §:n mukaan nimenomainen velvollisuus huolehtia rikosten ennalta estämisestä, ei niinkään rikoksen täytäntöönpanon valvotusta loppuunsaattamisesta. Esitutkintaviranomaisilla on usein kannustin antaa rikoshankkeiden edetä ns. hallitussa viranomaiskontrollissa valmistelua pidemmälle, jotta tekijät saadaan kiinni vakavammista ja ankarammin rangaistavista rikoksista. Ehdotettujen valmistelun kriminalisointia koskevien säännösten suurimpana ansiona voidaan pitää sitä, että poliisi voi pysäyttää rikosteon, ennen kuin siitä aiheutuu muille ihmisille hengenvaaraa. Asianajajaliitto katsoo, että poliisin velvollisuutta estää ennalta rikosten tapahtumista tulisi muutoinkin korostaa.

Oman ongelmansa valmistelukriminalisointien suhteen muodostaa poliisin tutkintamenetelmät koskien erityisesti peitetoimintaa. Erityisen ongelmalliseksi voi muodostua tilanne, jossa poliisin tieto-lähde on osallisena rikossuunnitelman laatimisessa ja rikoksen valmistelemisessa ja hänen mukanaolonsa olennaisella tavalla edesauttaa rikoksen rangaistavaa valmistelua.

Valmistelun eteneminen yrityksen ja täytetyn teon asteelle

Varsinaisen rikoksen yrityksen rangaistavuudelle ei oikeuskäytännössä ole yhtenäistä linjaa syntynyt. Oikeuskäytännössä rangaistavan yrityksen raja on välillä ollut todella alhaalla. Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 2003:78 antama oikeusohje todellisen vaaran kriteeristä on hyvä lähtö-kohta. Tekijä on syyllistynyt rikoksen yritykseen vasta kun tunnusmerkistöön kuuluva täytäntöönpanotoimi on aloitettu niin, että on syntynyt todellinen vaara rikoksen täyttymisestä. Dan Frände on perustellusti katsonut tämän tarkoittavan sitä, että tekijän tulee toteuttaa vähintään yksi tunnusmerkistöön kuuluva täytäntöönpanotoimi, jotta yritys olisi rangaistava. Asianajajaliitto katsoo, että valmistelun osalta tulisi noudattaa vastaava suppeaa tulkintaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että tekijän olisi tullut valmistella rikostekonsa siihen pisteeseen, että valmistelutoimet olisivat riittäviä etenemään yritystasolle.

Tunnusmerkistön tarkkarajaisuus

Työryhmän mietinnössä on useaan otteeseen todettu, että valmistelun kriminalisoivia säännöksiä on vaikea muotoilla kovin tarkkarajaisesti. Suomen Asianajajaliitto pitää perusteltuna, että valmistelu-säännösten soveltaminen tulisi tuomioistuimissa olemaan varovaista ja suppeatulkintaista. On perusteltua korostaa sitä, että valmistelukriminalisoinnit on alun perin tarkoitettu puuttumiskeinoksi nimenomaan vakavaan ja hyvin tavoitteelliseen rikolliseen toimintaan, johon ei ilman valmistelu-vaiheen kriminalisointeja ole mahdollista puuttua. Kuten työryhmä on ehdotuksessaan (s. 57) todennut: ”Vain vakavasti otettavaa ja vaarallista menettelyä on syytä pitää valmistelurikoksena rangaistavana.” Oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden näkökulmasta katsottuna on toivottavaa, että rangaistavan valmistelun alaraja rajattaisiin mahdollisimman tarkasti.

Valmistelua koskevien tunnusmerkistöjen olisi siten oltava riittävän tarkkarajaisia. Työryhmän ehdotuksessa on esitetty uutta rikoslain 21 luvun 6 a §:ää koskien törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelua. Valmistelu koskisi rikoslain 21 luvun 1 – 3 §:ien säännöksiä taposta, murhasta ja surmasta sekä saman luvun 6 §:n säännöstä törkeästä pahoinpitelystä. Ehdotuksessa on esitetty, että rangaistavaksi säädettäisiin ampuma- ja teräaseen, muun niihin rinnastettavan hengen-vaarallisen välineen ja rikoksen täytäntöönpanoon erityisesti soveltuvan välineen hallussapito tarkoituksin toteuttaa jokin mainituista rikoksista (tappo, murha, surma tai törkeä pahoinpitely).

Tunnusmerkistön täsmälliseksi formuloinniksi ei pelkästään riitä, että välineitä soveltuu erityisesti käytettäväksi rikoksen tekemisessä, vaan pikemminkin tulisi lähteä siitä, että pitää halussaan välittömästi käytettävissä olevaa ampuma- tai teräasetta tai muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä, joka soveltuu erityisesti käytettäväksi rikoksen tekemisessä.

Tällöin tunnusmerkistö kätkee sisälleen vaatimuksen siitä, että näyttöä myös muista seikoista kuin varsinaisista rikoksen tekemisessä käytettävistä välineistä vaaditaan. Valmistellun rikoksen tulisi olla niin pitkälle suunniteltu, että tekijöiden hallussa olevilla potentiaalisilla rikoksentekovälineillä voitaisiin pyrkiä toteuttamaan perustunnusmerkistön täyttävä teko välittömästi. Tällöin vaaramomentti on konkreettisesti läsnä. Tunnusmerkistön tarkkarajaisuus edellyttäisi tietynlaista välittömyyttä. On edellytettävä, että rikoksentekovälineillä on keskeinen merkitys rikoksen suorittamisessa. On kuitenkin perusteltua edellyttää, ettei yksinomaan välineiden hallussapito tee valmistelusta rangaistavaa.

Tarkkarajaisuusvaatimus ulottuu koskemaan myös tunnusmerkistön tarkoittamaa rikosta. Rikos tulee kyetä yksilöimään riittävän tarkkarajaisesti. Tilanteessa, jossa tekijä on suunnitellut rikosta, muttei hänelle ole muodostunut riittävän tarkkarajaista kuvaa siitä, miten hän käytännössä rikoksen tekee, tulisi ehdottomasti olla rankaisematonta valmistelua. Työryhmän ehdotuksessa tämä seikka on otettu huomioon sillä, että ehdotetun tunnusmerkistön mukaan, jos vaara siitä, että rikos olisi täyttynyt, on ollut vähäinen, ei henkilöä tulisi tuomita.

Lainkonkurrenssi

Työryhmän ehdotuksessa on käsitelty lainkonkurrenssitilanteita. Siltä osin, kun kyse on valmistelukriminalisoinneista, jotka koskevat rikoksentekovälineen hallussapitoa, on mahdollista, että sama teko täyttää useamman tunnusmerkistön. Tätä kysymystä ei tule jättää oikeuskäytännön varaan. Asianajajaliitto pitää parhaana, että jatkovalmistelussa säädettäisiin toissijaisuuslausekkeilla valmistelukriminalisoinnin kattavan myös rikoksentekovälineen hallussapitoa koskevan kriminalisoinnin ainakin perustekomuodon osalta.

ROL 2 luvun 1 §:n mukainen puolustajan määräys

Keskeinen prosessuaalinen kysymys valmistelukriminalisointien osalta koskee oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain mukaista puolustajan määräystä. Yleisimmin käytetty puolustajan määräys koskee ROL 2 luvun 1 §:n 2 momentin tilanteita, joissa vankeusrangaistuksen minimi on neljä kuukautta vankeutta. Käsillä olevassa ehdotuksessa valmistelun osalta vankeusrangaistuksen minimi tulisi jäämään 14 päivään eikä ROL 2 luvun 1 §:n 2 momentin 1) kohta ole sovellettavissa.

Työryhmä on ehdotuksessaan lähtenyt siitä, että rikoksesta epäillyn oikeus puolustajaan tulisi riittävissä määrin turvatuksi ROL 2 luvun 1 §:n 2 momentin 2) kohdan ja 3 momentin perusteella. 2 momentin 2) kohdassa on kyse pidättämisestä tai vangitsemisesta; 3 momentissa on kyse siitä, ettei 1) epäilty kykene puolustamaan itseään tai 2) epäilty on alle 18-vuotias (ellei ole ilmeistä ettei tarvitse puolustajaa) tai 3) epäillyn valitsema puolustaja ei täytä puolustajalle asetettavia vaatimuksia tai kykene asianmukaisesti puolustamaan epäiltyä taikka 4) siihen on erityisiä muita syitä. Käytännössä puolustajan määräys olisi sen varassa, katsotaanko asiassa olevan ”erityisiä syitä” määrätä rikoksesta epäilylle puolustaja.

Asianajajaliitto toteaa, että valmistelukriminalisoinnit ovat oikeudellisesti hyvin tulkinnanvaraisia, minkä vuoksi tarve puolustajan määräykselle on näiden rikosten kohdalla aina käsillä. Asianajajaliitto katsoo, että puolustajan määräystä koskevaa lainkohtaa tulee muuttaa siten, että rikosten valmistelua koskevat teot tulevat nimenomaisesti puolustajan määräyksen piiriin. Toinen vaihtoehto on muuttaa puolustajanmääräyksen kriteerejä siten, että puolustajan määräys kattaa kaikki rikokset, joista rangaistusminimi on vankeutta. 

 

Helsingissä toukokuun 16. päivänä 2012

 

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Mika Ilveskero

Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

 

LAATI        Asianajaja Antti Riihelä, Asianajotoimisto Antti Riihelä Oy, Helsinki

 

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tämä lausunto on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.

Palaa otsikoihin