Mika Ilveskero: Vapautta, oikeutta ja turvallisuutta

Pääkirjoitus, Defensor Legis 4/2011

Hallitus huolehtii oikeusvaltion yleisistä toi­mintaedellytyksistä. Vahvistetaan kansanvaltaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Suomi osallistuu aktiivisesti Euroopan unionin kehittämiseen vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueena.

Sisäisen turvallisuuden tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa, jossa ihmiset ja eri väestöryhmät kokevat yhteiskunnan yhden­vertaisena ja oikeudenmukaisena. Hyvä turvallisuustilanne ja vahva turvallisuuden tunne ovat tärkeä osa ihmisten hyvinvointia ja kansallisesti tärkeä kilpailutekijä.

Edellä mainitut kaksi kappaletta ovat otteita pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmas­ta. Hallitusohjelmasta ei tavoitetta puutu. Turval­lisuuden toteuttaminen olisi helppoa, jos ihmi­sillä ei olisi oikeutta henkilökohtaiseen vapau­teen tai yksityiselämän suojaa. Valtioissa, joissa turvallisuusviranomaisten valtuudet ovat lähes rajoittamattomat, ihmiset eivät lopulta tunne oloansa turvalliseksi. Toisaalta ihmisoikeuksien soveltaminen siten, että sisäisen turvallisuuden ylläpitämiseksi olevat keinot ovat käytännössä riittämättömät, johtaa sekin turvallisuuden tun­teen katoamiseen.

Vapauden sekä oikeuksien ja toisaalta turval­lisuuden tasapainoa vaalivat oikeusministeri ja sisäministeri. Oikeusministeriön tehtävänä on ylläpitää ja kehittää oikeusjärjestystä ja oikeus­turvaa sekä huolehtia demokratian rakenteista ja kansalaisten perusoikeuksista. Sisäasiainminis­teriö on puolestaan turvallisuuden ja maahan­muuton ministeriö. Ihmisoikeuksia kunnioittavaa mutta samalla turvallista yhteiskuntaa on raken­nettava molemmat näkökohdat huomioon ottavan dialogin perusteella. Hallitusohjelma ei tue halli­tuksen sisäistä dialogia, vaan sen mukaan hallitus tulee laatimaan erikseen sisäisen turvallisuuden ohjelman ja oikeusturvaohjelman. Alkaako tär­keä dialogi vasta sitten, kun molemmat ohjelmat on julkaistu? Miten maan hallitus, jolla on ohjelmansa mukaisestikin vastuu ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja turvallisuuden toteutumisesta Suomessa, osallistuu dialogiin? Hallituksen sisäistä dialogia ei edistä se, että oikeusministeri ei kuulu sisäisen turvallisuuden ministerityöryh­mään. Toivottavasti joku muu sisäisen turvalli­suuden ministerityöryhmään kuuluva ministeri ymmärtää ja haluaa jo työryhmävaiheessa pohtia turvallisuuskysymyksiä peilaamalla niitä ihmis­oikeuksien kunnioittamiseen.

Hallitusohjelman mukaan harmaan talouden torjunta on hallituksen kärkihankkeita. Tämä on perustelua, sillä harmaalla taloudella on monia haittavaikutuksia. Lakia noudattavien, rehellisten yrittäjien on vaikea kilpailla harmaan talouden markkinasäännöillä toimivia kilpailijoita vastaan.

Harmaan talouden myötä yhteiskunta menettää vero- ja maksutuloja, jotka tulevat kunniallisten veronmaksajien maksettaviksi. Harmaan talouden yleistyminen rapauttaa myös yleistä yhteiskuntamoraalia.

Jotta harmaata taloutta voidaan vastustaa, sii­hen on kohdennettava riittävät resurssit. Tämän hallitusohjelma lupaa. Harmaan talouden viran­omaisresursointi irrotetaan hallituksen tuottavuusohjelmasta. Viranomaisresursseja lisätään määräaikaisesti harmaan talouden torjuntaan. Hallitusohjelma mainitsee riittävien viranomais­resurssien tarvitsijoina muun muassa poliisin, syyttäjät ja oikeuslaitoksen, jolla hallitusohjel­massa tarkoitettaneen varsinaisesti tuomioistuinlaitosta. On oletettavaa, että lisääntyvät poliisi- ja syyttäjäresurssit johtavat esitutkintojen ja rikos­prosessien sekä tuomioiden määrän kasvuun. Tällöin tarvitaan myös lisäresursseja julkiseen oikeusapuun ja vankeinhoitoon. Koko harmaan talouden torjuntaketju tiedottamisesta ja tutkin­nasta aina rangaistuksen suorittamiseen asti on resursoitava asianmukaisesti. Esimerkiksi van­kiloiden paljusellien poistamista ei voida enää lykätä sen varjolla, että vankimäärä ja sitä kautta vankeinhoidon kustannukset kasvavat harmaan talouden torjunnan tehostamisen perusteella.

Hallitusohjelmassa todetaan ilahduttavas­ti, että eri rikoksista tuomittavien rangaistusten keskinäistä suhdetta on syytä tarkastella oikeu­denmukaisuusnäkökohdasta. Asianajajaliitto on jo aikaisemmin pitänyt riittämättömänä sitä, että lainsäädäntömuutosten ja yleisen keskustelun kohteena on kulloinkin ollut vain yhden rikosni­mikkeen oikeudenmukainen rangaistus. Tällöin on yleensä ollut kyse rangaistuksen ankaroittami­sesta. Eri rikoksista tuomittavien rangaistuksien tarkastelu avaa mahdollisuuden pohtia myös sitä, ovatko rangaistukset joltain osin liian ankaria. Lisänäkökulmaa asiaan saadaan pohtimalla hal­linnollisten sanktioiden suhdetta rikosoikeudel­lisiin sanktioihin. Tämä on erityisen tärkeää, jos lainvastaista toimintaa esimerkiksi arvopaperi- ja verolainsäädännön alalla ryhdytään sanktiomaan yhä merkittävämmillä hallinnollisilla seuraamuksilla. Kuinka ankaria voivat olla hallinnolliset sanktiot ja voidaanko joitakin rikosoikeudelli­sesti sanktioituja tekoja siirtää hallinnollisesti sanktioitaviksi?

Oikeuspoliittisessa keskustelussa ja toiminnas­sa musta-valkoinen näkemys on vaarallista. Toi­sin kuin harmaassa taloudessa, harmaa oikeuspo­litiikka voi olla oikeaa ja tasapainoista toimintaa. Vapauden, oikeuden ja turvallisuuden rakenta­minen edellyttää kokonaisnäkemystä turvallisuu­den eteen tarvittavista toimenpiteistä ja ihmisoi­keuksien soveltumisesta käytännön tilanteisiin. Tästä huolimatta oikeus- ja turvallisuusasioiden saattaminen yhteen ministeriöön ei ole tarkoituksenmukaista. EU:ssa sisä- ja oikeusasioiden erottaminen omiksi pääosastoikseen on edistänyt EU:n toimintaa turvallisuus- ja oikeusasioissa. Euroopan unionin kehittäminen vapauden, oikeu­den ja turvallisuuden vyöhykkeenä edistyy. Suo­men aktiivinen osallistuminen tähän kehitystyö­hön ruokkii ja syventää kansallista dialogiamme vapautta, oikeutta ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

Mika Ilveskero

Palaa otsikoihin