2010 tiedotteet ja lausunnot
Lausunto Lahjusrikokset-työryhmämietinnöstä
Dnro 52/2009
Lausuntopyyntönne, OM/22/41/2008, 11.11.2009
LAUSUNTO LAHJUSRIKOKSET-TYÖRYHMÄMIETINNÖSTÄ (OIKEUSMINISTERIÖN TYÖRYHMÄMIETINTÖJÄ 2009:16; 6.11.2009)
Yleistä
Suomen Asianajajaliitolta on pyydetty lausuntoa oikeusministeriölle Lahjusrikokset-työryhmämietinnöstä. Mietinnössä ehdotetaan muutettavaksi kansanedustajan lahjusrikoksia koskevia säännöksiä. Vakavampiin aktiivista ja passiivista lahjontaa koskeviin rikoksiin elinkeinotoiminnassa ehdotetaan säädettäväksi törkeitä tekomuotoja koskevat tunnusmerkistöt. Uutena kriminalisointina ehdotetaan säädettäväksi vaikutusvallan kauppaamista ja sen väärinkäytön palkitsemista koskevat rangaistussäännökset. Säännösten taustalla on ehdotus siitä, että eduskunta hyväksyisi Strasbourgissa 15.5.2003 tehdyn lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjan. Lisäksi ehdotettua sääntelyä perustellaan yleissopimusta valvovan elimen GRECO:n Suomelle antamien suositusten toimeenpanolla.
Suomen Asianajajaliitto katsoo, että eduskunnan on syytä hyväksyä yleissopimuksen lisäpöytäkirja. Ehdotetun kansallisen sääntelyn osalta lausutaan seuraavaa.
Kansanedustajan lahjusrikokset
Suomen Asianajajaliitto pitää ehdotuksen peruslinjauksen mukaisesti tarpeellisena kiristää kansanedustajien lahjusrikoksia koskevia säännöksiä. Ehdotuksessa on myönteistä se, että kriminalisoinnin piiriin tarkoitettua menettelyä edustajantoimessa ei enää ole nykyisen sääntelyn mukaisesti samalla tavalla ahtaasti rajattu tiettyyn käsiteltävään asiaan. Kansanedustajan tehtävän yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi lahjusrikoksen jaottelu tavalliseen ja törkeään tekomuotoon on perusteltua.
Suomen Asianajajaliitto pitää kuitenkin epäjohdonmukaisena ja lahjusrikoksissa muutoin sovelletun vastaavuusperiaatteen vastaisena sitä, että lahjuksen antamista ja ottamista koskevat tunnusmerkistöt (”on omiaan vakavasti vaarantamaan” ja ”on omiaan horjuttamaan luottamusta”) eroavat toisistaan. Tunnusmerkistöt olisi selvintä kirjoittaa yhdenmukaisiksi.
Ehdotuksen selvänä heikkoutena on pidettävä kriminalisoinnin epämääräiseksi jäävää suhdetta sallittavana pidettävään vaalirahoitukseen. Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta 273/2009 ei selvennä ehdotetun kriminalisoinnin alaa. Ehdotuksessa todetaan sinänsä asianmukaisesti edustajan työn erityisluonne ja se, ettei liian pitkälle meneviä rinnastuksia virkamiehen lahjusrikoksiin tule edelleenkään tehdä. Ehdotus kuitenkin antaa valitettavan vähän konkreettisia arviointikriteerejä kielletyn ja sallitun toiminnan rajanvedolle. Tältä osin olisi ollut ilmeistä hyötyä siitä, että käsillä olevaan työryhmään olisi alun perin kuulunut tahoja, jotka ovat syvemmin perehtyneet edustajantyöhön ja että lainvalmistelutyötä olisi tarkemmin koordinoitu vaalirahoituslainsäädännön kehittämisen kanssa. Asian jatkovalmistelussa vaalirahoitusta ja lahjusrikoksia koskevaa normistoa tulisi tarkastella kiinteästi yhdessä ja varmistaa, että niissä käytetyt käsitteistöt ja tunnusmerkistöt ovat riittävän yhdenmukaisia.
Uudenkin ehdotuksen puitteissa jää epäselväksi, miten jatkossa tulee arvioida vaalirahoituksen ulkopuolelle jäävää kansanedustajan puolueelta tai eturyhmiltä saamaa taloudellista tukea, joka liittyy edustajantoimen vaatimaan yhteydenpitoon. Asian jatkovalmistelussa asiaan on syytä ottaa selvemmin kantaa, jotta rikosoikeudellinen täsmällisyysvaatimus toteutuisi riittävästi.
Yksityisen sektorin lahjonta
Suomen Asianajajaliitto katsoo, että kaksoisrangaistavuuden vaatimus yksityisen sektorin lahjonnasta tulee ehdotetuin tavoin poistaa ja sitä koskevasta varaumasta tulee luopua.
Lainsäädännön selventämistä siten, että lahjusrikossääntely soveltuu myös välimiehiin, pidetään myös hyvin tarpeellisena. Tunnusmerkistön sijoittaminen elinkeinorikoksien yhteyteen on myös oikeaan osunut ratkaisu. Suomen Asianajajaliitto pitää kuitenkin esitettyä RL 30:8 § 4) kohdan tunnusmerkistöä puutteellisena, koska kriminalisointi ei ehdotetussa muodossa kata yksityisten henkilöiden välisiä riita-asioita. Oikeuselämässä yksityisten välisiä intressiltään merkittäviä riitoja ratkaistaan yhä enenevässä määrin välimiesten toimesta. Siinäkään yhteydessä tapahtuvaa lahjuksen antamista ja vastaanottamista ei voida pitää yhtään hyväksyttävämpänä. Lakitekstiä tulee tältä osin oikaista.
Suomen Asianajajaliitto katsoo, että rikoslain kokonaisuudistuksessa käytetyn tavallista ja törkeää tekomuotoa koskevan systematiikan ja tunnusmerkistön soveltaminen lahjomiseen elinkeinotoiminnassa on ilmeisen tarpeetonta. Tapaukset, joihin RL 30:7-8 § on oikeuskäytännössä sovellettu, ovat olleet varsin marginaalisia niin määrältään kuin merkitykseltään. Nykyinen kahden vuoden vankeuteen ulottuva asteikko on täysin riittävä turvaamaan terveen kilpailun markkinoilla. Myös GRECO ainoastaan kehottaa harkitsemaan rangaistusten koventamista. Mahdollinen rangaistustason tarkistaminen tulisikin jättää oikeuskäytännön varaan nykyisen asteikon puitteissa, eikä säätää erillistä törkeää tekomuotoa.
Törkeän tekomuodon säätäminen ehdotetuin asteikoin olisi epäsuhdassa virkamiehen lahjomista koskeviin lainkohtiin (RL 16:13–14 § ja RL 40:1-2 §) nähden. Toisin kuin esityksessä todetaan, elinkeinotoiminnassa tapahtuvaa lahjontaa ei voida moitittavuudeltaan ja merkitykseltään mitenkään rinnastaa virkamiehen lahjomiseen. Siinä suojeltava oikeushyvä on perustavanlaatuinen: hallintoalamaisen luottamus viranomaistoiminnan puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen. Elinkeinotoiminnassa kysymys sen sijaan on markkinoiden yleisestä toimivuudesta ja enemmän tai vähemmän tasavertaisten toimijoiden välisten taloudellisten intressien suojasta.
Esitys on myös sisäisesti epäjohdonmukainen, sillä vaikutusvallan väärinkäyttöä koskeviin säännöksiin ei ole vastaavalla tavalla ehdotettu törkeää tekomuotoa.
Suomen Asianajajaliitto katsoo, että elinkeinorikoksia koskeva sääntelytarve törkeiden tekomuotojen osalta tulisi joka tapauksessa arvioida yhtenäisesti ja kokonaisuudessaan RL 30 luvun kaikkien rangaistussäännösten osalta.
Vaikutusvallan kauppaaminen
Suomen Asianajajaliitto katsoo, ettei vaikutusvallan kauppaamista ja sen väärinkäytön palkitsemista koskeville rangaistussäännöksille ole edelleenkään selvää tarvetta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tältä osin Suomen tekemälle varaumalle aikoinaan annetut perustelut ovat yhä ajankohtaiset. Samalla tavoin asiaa on arvioitu Ruotsissa. Uuskriminalisointia vastaan puhuu tässä tapauksessa sekin, että ehdotettujen lainkohtien tunnusmerkistöjä on pidettävä rikosoikeudellinen täsmällisyysvaatimus huomioiden liian tulkinnanvaraisina.
”Epäasiallista vaikuttamista” on rikosoikeudellisessa yhteydessä pidettävä liian avoimena käsitteenä. Sen suhdetta yleisesti hyväksyttävänä pidettäviin lobbauksen muotoihin tulisi ainakin asian jatkovalmistelussa olennaisesti selventää.
Helsingissä 15. tammikuuta 2010
SUOMEN ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja
LAATI
Asianajaja
Antti Riihelä, Asianajotoimisto Antti Riihelä Oy, Helsinki
Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tätä lausuntoa on valmisteltu rikosoikeuden asiantuntijaryhmässä.
