LAUSUNTO rikosperusteisten tahdosta riippumattomien hoitoseuraamusten kansainvälisestä täytäntöönpanosta
Dnro 34/2007
Lausuntopyyntönne 7.11.2007 / 4/41/2007
RIKOSPERUSTEISTEN TAHDOSTA RIIPPUMATTOMIEN HOITOSEURAAMUSTEN KANSAINVÄLISESTÄ
TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA (OM:N TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2007:13)
Suomen
Asianajajaliitolta on pyydetty lausuntoa ehdotuksesta hallituksen esitykseksi
rikosperusteisten, tahdosta riippumattomien hoitoseuraamusten kansainvälistä
täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. Sääntelytarpeen taustalla on 2007
tehty neuvoston puitepäätös vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen
ulottamisesta vankeusrangaistuksiin ja vapaudenmenetyksen käsittäviin
toimenpiteisiin. Puitepäätöksen soveltamisalaan kuuluvat myös tuomioistuimen
määräämät vapaudenmenetyksen sisältävät hoitoseuraamukset.
Asianajajaliitto pitää myönteisenä asiana, että Suomi saattaa voimaan hoitoseuraamusten täytäntöönpanon siirtämisen mahdollistavat lakimuutokset niin, että psyykkisesti sairaat rikoksesta rangaistukseen tuomitsematta jätetyt voivat saada asianmukaista hoitoa kotivaltiossaan. Siirtopyynnön käsittelyyn liittyvä prosessi on ehdotuksessa järjestetty asianmukaisesti ja asianajajan määrääminen avustajaksi on keskeistä asianosaisen oikeussuojan kannalta.
Ehdotuksessa ei muuteta tahdosta riippumatonta hoitoa koskevan järjestelmämme
peruslähtökohtia. Suomessa hoitoonmääräämispäätös tehdään Terveydenhuollon
oikeusturvakeskuksen toimesta pelkästään lääketieteellisin perustein ja täysin
erillään rikosprosessista. Tahdosta riippumattoman hoidon jatkuessa yli puoli
vuotta tämä hallinnollinen päätös alistetaan hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.
Menettely poikkeaa mietinnön kansainvälisestä vertailusta ilmenevällä tavalla
olennaisesti muiden Euroopan maiden hyvin tuomioistuinkeskeisistä
järjestelmistä.
Järjestelmien eroavaisuudet synnyttävät eräitä ongelmia, joihin mietinnössä
ei ole kaikilta osin riittävästi paneuduttu. On täysin mahdollista, ettei
hallinto-oikeuden vahvistamaa hallintopäätöstä tulkita muiden sopimusvaltioiden
piirissä ”tuomioistuimen rikoksen johdosta määräämäksi vapaudenmenetyksen
käsittäväksi toimenpiteeksi”. Ongelmia aiheuttanee myös hallinnollisten ja
tuomioistuimen tekemien hoitoonmääräämispäätösten vaikea vertailtavuus
täytäntöönpanovaiheessa. Asianajajaliitto katsoo, että näitä järjestelmien
yhteensopivuusongelmia tulisi ministeriön toimesta vielä edelleen selvittää.
Suomessa käsiteltyjen rikosasioiden osalta hoitoonmääräämispäätöksen täytäntöönpanon siirtäminen voi tulla kysymykseen vain syyntakeettomaksi todettujen rikoksentekijöiden kohdalla. Mietinnössä ei ole kiinnitetty huomiota siihen, että tältä osin menettelyn käyttöala on merkittävästi supistunut viime vuosina. Asianajajaliitto näkeekin ongelmallisena kehityksenä sen, että tuomioistuimien määräämät mielentilatutkimukset ovat vähentyneet aiemmasta noin 250-300 vuosittaisesta tapauksesta noin puoleen. Samaan aikaan mielentilatutkimusten sisällössä on tapahtunut selvä murros. Vuonna 2006 tehtiin 134 mielentilatutkimusta, joista enää 28 tapauksessa tekijän katsottiin olevan ymmärrystä vailla ja 19 tapauksessa vähentyneesti syyntakeinen.
Helsingissä 4. tammikuuta 2008
SUOMEN
ASIANAJAJALIITTO
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton
puheenjohtaja,
asianajaja
LAATI
Antti Riihelä, asianajaja,
Asianajotoimisto Antti Riihelä Oy, Helsinki
