LAUSUNTO julkishankintojen oikeussuojajärjestelmän uudistamisesta

Dnro 41/2008

Lausuntopyyntönne OM 12/41/2006, OM 033:00/2006 13.11.2008

JULKISTEN HANKINTOJEN OIKEUSSUOJAJÄRJESTELMÄN UUDISTAMISTA KOSKEVA PERIAATEMIETINTÖ

Oikeusministeriö on pyytänyt lausuntoa julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän uudistamista koskevasta mietinnöstä (Juho-työryhmän mietintö, oikeusministeriön työryhmämietintö 2008:6).

Suomen Asianajajaliitto esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavaa.

1 Taustaa

Julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmän uudistamista valmistelleen työryhmän (JUHO-tyhmän) ehdotukset perustuvat valtaosaltaan velvoitteisiin laittaa täytäntöön direktiivi 2007/66/EY mutta osin puhtaasti kotimaisiin aloitteisiin. Direktiivi tulee saattaa voimaan vuoden 2009 joulukuuhun mennessä. Kotimainen lainvalmistelu tähtää tähän aikatauluun.

Työryhmä on asettanut tavoitteekseen, että oikeussuojakeinojen käyttöedellytykset ovat selkeitä ja että oikeussuojakeinot johtavat sisällöllisesti ja ajallisesti tehokkaaseen asioiden käsittelyyn hankintamenettelyyn osallistuvien oikeussuojan ja hankintayksiköiden toimintaedellytysten turvaamiseksi

2 Yleistä

Työryhmän ehdotukset sisältävät monia periaatteellisesti merkittäviä muutoksia julkisten hankintojen oikeussuojajärjestelmään. Ehdotuksilla on merkittäviä vaikutuksia sekä hallinto-oikeudellisessa että sopimusoikeudellisessa mielessä. Ehdotuksilla on niiden periaatteellisesta luonteesta johtuen vaikutuksensa hallinto-oikeudelliseen oikeussuojajärjestelmään muutoinkin kuin vain hankintariitojen osalta.

Muutosten ”radikaalisuudesta” huolimatta Asianajajaliitto pitää ehdotuksia pääosin perusteltuina. Liitto katsoo, että nykyjärjestelmään liittyy merkittäviä heikkouksia ja ehkä merkittävimpänä se, että hankintalakia noudattava hankintayksikkö joutuu usein epäedullisempaan asemaan kuin hankintalakia rikkova: hankintalakia rikkova (erityisesti suorahankintatilanteissa) jää yleensä sanktioitta, kun taas hankintalakia tunnollisestikin noudattava hankintayksikkö altistuu markkinaoikeusprosessille. Monet työryhmän ehdotukset merkitsevät muutosta tähän. Samalla on kuitenkin todettava, että julkisiin hankintoihin liittyvä sääntelyn määrä jatkaa kasvuaan, mikä voi merkitä uuden tyyppistä oikeudellista epävarmuutta tai ainakin kasvavaa tarvetta ennakkopäätöstyyppisille tulkintaratkaisuille.  

Asianajajaliitto pitää keskeisenä ongelma pitkiä käsittelyaikoja markkinaoikeudessa. Mietintöön sisältyvä vertailu Suomen tilanteesta verrattuna muiden maiden käsittelyaikoihin osoittaa suomalaisten käsittelyaikojen olevan poikkeuksellisen pitkiä muiden maiden käsittelyaikoihin verrattuna. Tätä voidaan pitää merkittävänä epäkohtana sekä hankintayksiköiden että oikeussuojaa hakevien tarjoajien ja muiden tarjoajien näkökulmasta. Pitkät käsittelyajat tuovat epävarmuutta koko hankintajärjestelmään. Suunta Suomessa on kuitenkin oikea. Markkinaoikeus on kyennyt lyhentämään käsittelyaikoja. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Realistisena tavoitteena voidaan pitää 3–6 kuukauden käsittelyaikoja. Tätä ei tietystikään voida säännellä, mutta se on muulla tavoin asetettava viralliseksi julkilausutuksi tavoitteeksi.

Hankintasopimusten täytäntöönpanon väliaikainen kielto, joka ehdotuksen mukaan muuttuisi automaattiseksi markkinaoikeushakemuksen seurauksena, kytkeytyy tähän. Jos kysymys väliaikaisesta kiellosta voitaisiin käsitellä nopeasti ja tosiasioihin paneutuen (mahdollisesti joissain tapauksissa suullisessa prosessissa), kaikkein vahingollisimpien viivästysten määrää ehkä saataisiin vähentymään.  

3 Muutoksenhakuasioiden käsittelypaikka

Mietinnön laatinut työryhmä on päätynyt ehdottamaan markkinaoikeuden säilymistä toimivaltaisena tuomioistuimena sekä EU-kynnysarvot ylittävien että kynnysarvot alittavien juttujen osalta. Asianajajaliitto pitää tätä perusteltuna, vaikka tietyt seikat saattaisivat puoltaa juttujen hajauttamista useampaan hallinto-oikeuteen. Liitto katsoo työryhmän ehdotusten olevan kuitenkin kannatettavia ja niiden perustelujen merkitseviä tässä kysymyksessä.  

Markkinaoikeuden valmiuksiin on panostettu viime vuodet, ja tuloksia alkaa näkyä käsittelyaikojen hiljalleen lyhentyessä.  

Yhdenmukainen ratkaisukäytäntö on merkittävin syy keskittää juttuja markkinaoikeuteen. Tämä on parantanut oikeusturvaa huomattavasti. Hankintariidat ovat hallinto-oikeuksille vieraita, ja juttujen hajauttaminen merkitsisi tarpeetonta uutta oppimisprosessia. Aikaan saatua järjestelmää ei ole syytä lähteä horjuttamaan. Erityistuomioistuimen tehtävien hajauttaminen/siirtäminen yleisille hallintotuomioistuimille tilanteessa, jossa uusi laki vaati yhdenmukaista soveltamista, olisi erityisen haitallista. Juttumäärän voidaan uskoa vähenevän myös sitä kautta, että uuden lain tulkinta keskeisiltä osin vakiintuu.  

Käsittelyajan lyhentämiseen tulee päästä markkinaoikeuden sisäisiä ja ulkoisia toimintaprosesseja tehostamalla sekä huolehtimalla riittävistä resursseista, vaikka emme katsokaan hankintajuttujen sinänsä ansaitsevan mitään erityiskohtelua. Käsittelyaikojen pituus on yleisempi ongelma, ja resurssikysymys tulee ratkaista tuomioistuinten resursseja kokonaisuutena tarkastellen.

4 Hankintasopimuksen pätemättömyyttä koskeva oikeussuojakeino ja siitä säätäminen suoraan laissa sekä kysymys tuomioistuimen harkintavallasta

Hankintasopimusten pätemättömyyden sisältävä ehdotettu uusi oikeussuojakeino on luonteeltaan perustavaa laatua oleva puuttuminen oikeussuhteisiin.

Asianajajaliitto ei vastusta ehdotettua pätemättömyysmekanismia. Sillä voidaan uskoa olevan merkittävä ennalta ehkäisevä vaikutus siten, että hankintayksiköiden voidaan uskoa huomattavasti nykyistä vähemmän turvautuvan hankintalain vastaisten menettelyjen tuloksena solmittaviin sopimuksiin.  

Täysin uudesta instituutiosta ei myöskään ole kysymys, koska mm. kilpailunrajoituslaki tuntee sopimuksen pätemättömyyden sen lainvastaisuuden perusteella.  

Asianajajaliitto on kuitenkin alustavasti kallistumassa työryhmän esittämistä vaihtoehdoista ja työryhmän tavoin ex nunc -mallin suuntaan: siinä pätemättömyys vahvistetaan vasta tietystä hetkestä (oikeuden päätös, hakemuksen tekohetki tai vastaava) lukien.

Taannehtivaan pätemättömyyteen liittyisi ehkä liiaksi myös kolmansiin osapuoliin (ainakin hankintayksikön sopijakumppaniin) liittyviä taannehtivia vaikutuksia. Ex nunc -järjestelmässä näitä haitallisia vaikutuksia on mahdollista minimoida. Ex nunc -malli näyttäisi sopivan sitä luontevammin, mitä pitkäkestoisemmasta sopimuksesta on kysymys. Työryhmän esimerkki rakennusurakasta (s.80) on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa taannehtivien vaikutusten saattaminen voimaan johtaisi huomattaviin ongelmiin ja uusiin avoimiin oikeuskysymyksiin.

Järjestelmää uudistettaessa on pidettävä mielessä, että voittaneelle tarjoajalle tulee antaa oikeussuojaa yhtä lailla kuin muutosta hakeneellekin. Hankintasopimuksen täytäntöönpanon keskeytyminen, puhumattakaan taannehtivista vaikutuksista, merkitsee puuttumista myös voittaneen tarjoajan eli hankintayksikön sopijakumppanin asemaan.  

Voidaan lisäksi ajatella täydentäviä säännöksiä tilanteista, joissa sovellettaisiin ex tunc -periaatetta: näitä voisivat olla ”ilmeinen väärinkäyttö”, ”ilmeinen tarkoitus kiertää hankintasääntelyä”, jne.   

On huomattava, että tietyissä tilanteissa yleiseen etuun liittyvä pakottava syy saattaa edellyttää, että sopimus pidetään voimassa. Tällöin direktiivin mukaan vaihtoehtoisena oikeussuojatienä voidaan käyttää seuraamusmaksua tai sopimuskauden lyhentämistä.

Lopuksi on ratkaistava kysymys siitä, tuleeko hankintayksikön sopijakumppanille, joka on ollut bona fide hankintasopimusta tehdessään, turvata ainakin joissain tilanteissa oikeus korvaukseen (vrt. negatiivinen tai positiivinen sopimusetu).  Työryhmän mietinnön pohdiskelu toimittajan tuottokoron maksuvelvollisuudesta (s.80) osoittaa, kuinka hankaliin oikeuskysymyksiin joudutaan taannehtivan pätemättömyyden tilanteissa. Jo ex nunc -pätemättömyyden voidaan uskoa olevan tehokas keino puuttua virheellisiin menettelyihin ilman taannehtivan vaikutuksen ongelmia.

Asianajajaliitto kannattaa työryhmän ehdotusta pätemättömyyssääntelyn soveltamisalan rajaamista ainakin ennen laajempia kokemuksia EU-kynnysarvot ylittäviin hankintoihin samoin kuin liitteen B palvelujen poissulkemista. Samaten Asianajajaliitto kannattaa työryhmän ajatusta tutkia vielä pätemättömyyden sijasta vaihtoehtoisena direktiivin implementointimallina erillisen hankintaoikeudellisen tehottomuuden käyttöönottoa; tämä merkitsisi käytännössä suoritusten peräyttämistä siltä osin kuin se olisi mahdollista puuttumatta sopimuksen pätevyyteen kokonaisuudessaan.

Liitto ei kannata mietinnössä esiin tuotua ajatusta (s.81), että tuomioistuimelle jäisi laaja harkintavalta sen osalta, kuinka laajaksi pätemättömyys ulotettaisiin. Tietystä joustavuudestaan huolimatta tämä luultavasti merkitsi oikeusriitojen olennaista pitkittymistä oikeuskysymysten vaikeutumisen seurauksena.  

5 Uusien oikeussuojakeinojen, seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen sääntely erityisesti ottaen huomioon, että molemmat seuraamukset täyttäisivät oikeussuojadirektiivin tehokkuuden, oikeasuhtaisuuden ja varoittavuuden vaatimukset

Oikeussuojadirektiivin mukaan jäsenvaltio voi odotusajan tai automaattisen suspension vastaisesti tehtyjen sopimusten osalta tai tilanteessa, joissa sopimuksen vaikutukset pidetään voimassa yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, säätää pätemättömyyden sijasta vaihtoehtoisista seuraamuksista. Seuraamusmaksu ja sopimuksen voimassaoloajan lyhentäminen tulevat siis myös kysymykseen niissä tilanteissa, joissa yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä sopimuksen vaikutukset on pidettävä voimassa.  

Seuraamusmaksu olisi viranomaisen (hankintayksiköt ovat valtaosassa tapauksia viranomaisia) maksama sakko valtiolle. Instituutiona se olisi uuden tyyppinen, vaikka viranomaisten välisiä seuraamuksia tunnetaan nykyisin (esimerkiksi sairaanhoitopiireille asetetut uhkasakot pitkittyneistä hoitojonoista). Tässäkin ilmeisesti ainoa peruste uuden tyyppisen mekanismin käyttöönottoon olisi mekanismin tehokkuus ennalta ehkäisevältä kannalta.

Asianajajaliitto katsoo, että tulevalla valvontaviranomaisella tulee olla tehokkaat keinot puuttua erityisesti hankintalain vastaisesti toteutettuihin suorahankintoihin. Jos seuraamusmaksun kaltaista keinoa ei ole, valvontaviranomaisen uskottavuus ja motivaatio epäilemättä kärsisivät.

Työryhmä kiinnittää aivan oikein huomiota siihen, että toimittajilla on todennäköisesti harvoin intressi hakea valtiolle maksettavaa seuraamusmaksua. Näin ollen kysymys kuuluu, kenen aloitteesta ja missä prosessissa seuraamusmaksu yleensä tulisi haettavaksi. Kilpailuvirasto omasta aloitteestaan voisi olla oikea viranomainen hoitamaan tämän kaltaisia asioita.

Sopimuskauden lyhentäminen näyttäisi olevan tarkoituksenmukainen vaihtoehtoinen oikeussuojakeino sopimuksen pätemättömyydelle. Sopimuskauden lyhentämisellä voitaisiin saavuttaa lähes samat tavoitteet kuin sopimuksen pätemättömyydellä tai tehottomuudella

Asianajajaliitto katsoo työryhmän tavoin, että seuraamusmaksu- ja sopimuskauden lyhentämiskysymykset vaativat vielä runsaasti lisäselvitystä.

6 Ehdotetun valvontaviranomaisen toimivalta ja tehtävät

Nykysääntelyn ehkä suurin aukko on sen tehottomuudessa puuttua suorahankintoihin. Tämän vuoksi Asianajajaliitto pitää perusteltuna työryhmän ehdotusta laajentaa kilpailuviranomaisen toimivaltaa hankintojen valvontaviranomaiseksi. Ehdotuksen täytäntöönpano ei kuitenkaan saa merkitä resurssien vähentämistä kilpailunrajoitusvalvontatehtävistä.

Mm. Ruotsin kokemukset osoittavat, että liian vähäisin toimivaltuuksiin (oikeus saada vain asiakirjoja nähtäväksi) varustettu viranomainen ei pysty ratkaisevasti vaikuttamaan käytäntöjen muuttamiseksi. Näin ollen kilpailuvirastolle tulisi antaa laaja yleistoimivalta puutua erityisesti suorahankintoihin. Siitä, minkälaiset sanktiot viranomaisella tulisi olla käytössään, tulee tehdä vielä lisäselvityksiä. Seuraamusmaksun määräämisen osalta ei liene erityisiä syitä poiketa kilpailunrajoituslain mukaisista mekanismeista: korkeintaan kiistattomissa hankintailmoituksen laiminlyöntitilanteissa voitaisiin ajatella seuraamusmaksun määräämistä suoraan valvontaviranomaisen päätöksellä. Pääsääntö tulisi olla, että viraston toimivalta rajoittuu esityksen tekemiseen seuraamusmaksun määräämisestä markkinaoikeudessa.  

Viranomaisen tiedonsaanti perustuu usein yrittäjien tai kansalaisten tekemiin epävirallisiin ilmoituksiin tai kanteluihin. On kuviteltavissa, että valvontaviranomainen voi saada tiedon laittomasta suorahankinnasta lähinnä kilpailijoilta, joten viranomaisen toiminnan tehokkuuden kannalta tärkeää olisi turvata kansalaisten mahdollisuus tehdä viranomaiselle ilmoituksia ja jopa kantelutyyppisiä virallisia aloitteita.  

7 Automaattinen suspensio

Työryhmä ehdottaa markkinaoikeushakemuksen automaattisesta lykkäävästä vaikutuksesta eli nk. suspensiosta. Siitä säädettäisiin lain tasolla. Suspensio koskisi vain EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja (lukuun ottamatta liitteen B palveluja). Hankintasopimuksen täytäntöönpano lykkääntyisi automaattisesti markkinaoikeushakemuksen tullessa vireille. Hankintayksikkö joutuisi seuraamaan markkinaoikeuden internetsivuja nähdäkseen, voiko sopimuksen panna täytäntöön. Markkinaoikeus ottaisi kantaa suspension päättymiseen vain sitä koskevasta hakemuksesta. Suspensio liittyy asian luonteesta johtuen odotusaikaan, jota hankintayksikkö joutuu noudattamaan ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Hankintayksikön tulisi hakea muutosta suspensioon, mikäli hankintasopimus haluttaisiin tehdä hakemuksen vireilläoloaikana. Nykyjärjestelmä, jossa hakijan tulee erikseen vaatia täytäntöönpanon kieltoa, muuttuisi siten ratkaisevasti. EU-kynnysarvot alittaviin hankintoihin sovellettaisiin nykyjärjestelmää.

Asianajajaliiton näkemyksen mukaan automaattisen suspension käyttöönotto ei olennaisella tavalla muuttaisi nykytilannetta. Käytännössä nykyisin haetaan aivan poikkeuksetta täytäntöönpanon väliaikaista kieltoa. Hankintayksikkö antaa sitoumuksen tai väliaikainen kielto asetetaan pääsääntöisesti. Periaatteessa kyseessä on kuitenkin uusi instituutio hankintalaissa.

Automaattinen suspensio sinänsä selkeyttäisi hankintojen oikeusvarmuutta. Jossain määrin vieraalta tuntuu ajatus, että hankintayksikkö joutuisi aina oma-aloitteisesti ja omalla vastuullaan seuraamaan markkinaoikeuden internet-sivuja siltä varalta, että hankinnasta on tehty hakemus markkinaoikeuteen.

Nykyinen väliaikainen täytäntöönpanokielto ja automaattinen suspensio olisivat vaikutuksiltaan samanlaiset. Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että jatkotyön osana selkeytetään niitä edellytyksiä, joiden vallitessa hankintayksikkö voi ryhtyä täytäntöönpanoon joko hakemuksesta (automaattinen suspensio) tai nykyisen kaltaisen järjestelmän vallitessa (tuomioistuin hylkää täytäntöönpanon kieltoa tarkoittavan hakemuksen). Edellytysten osalta nykytilanteessa vallitsee varsin suuri epätietoisuus. Selvää on, että kysymystä ei voida kovin yksityiskohtaisesti säännellä, mutta käytäntöä tulisi ohjata tulevan hallituksen esityksen perusteluissa tai vastaavalla tavalla.

8 Kuluvastuun jakautuminen

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin soveltamista koskeva poikkeussäännös hankintariidoissa on ollut voimassa vasta uuden hankintalain voimassaoloajan. Ko. säännöksellä (HankL 80,3 §) laajennettiin tuomioistuimen harkintavaltaa määrätä hankintariidoissa hävinnyt osapuoli maksamaan vastapuolen oikeuskäyntikuluja poiketen hallintolainkäyttölain kuluvastuun jakautumista koskevasta pääsäännöstä. Myös oikeuskäytännössä on kuluvastuuta alettu jakaa uuden sääntelyn hengessä eli käytännössä hävinneen osapuolen vastuuta on lisätty – tosin aina jutun erityispiirteet huomioon ottaen. Oikeuskäytäntö muuttuu tässä suhteessa ymmärrettävästi varovaisessa rytmissä.

Asianajajaliiton mielestä uudistus on ollut perusteltu. Liiton mielestä tässä tilanteessa ei ole tarvetta uusiin periaatteellisiin linjantarkistuksiin kuluvastuun jakautumisen osalta.

Työryhmämietinnössä esiin tuodut poikkeustilanteet, joissa esim. hankintayksikkönä on muu kuin viranomainen, saattavat vaatia jonkinlaista täsmennystä. Asianajajaliiton mielestä laintasoinen sääntely ei kuitenkaan ole näitä poikkeustilanteita varten tarpeen, vaan oikeuskäytännön kautta voidaan uskoa löydettävän kohtuulliset, jutun erityispiirteet huomioon ottavat ratkaisut. Esim. kaikkien hankintayksikköjen rinnastaminen normitasolla viranomaiseen ei välttämättä ole perusteltua.  

9 Jatkovalitusoikeuden rajoittaminen

Markkinaoikeuden kaikki ratkaisut, myös vain täytäntöönpanon kieltämisen tai keskeyttämisen edellytyksiä koskevat ratkaisut, voivat olla jatkomuutoksenhaun kohteena. Markkinaoikeuden erillisistä julkisuusratkaisuista ei voida kuitenkaan valittaa muutoin kuin pääasian yhteydessä. Vuonna 2007 korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehtiin 63 hankinta-asiaa koskevaa valitusta. Näistä 53 koski pääasiaa. Näistä puolestaan valtaosa koski hyvitysmaksun määräämistä.

 
Työryhmä on esittänyt, että hankinta-asioiden oikeussuojan rajoittamista valituslupajärjestelmällä selvitettäisiin kokonaiskäsittelyajan turvaamiseksi kohtuullisen mittaisena ja ainakin siltä osin kun kysymys ei ole hallinnollisen sanktion määräämisestä. Täytäntöönpanokieltoa koskevissa asioissa työryhmä ehdottaa valituskieltoa otettavaksi käyttöön.  

Asianajajaliitto katsoo, että valituslupajärjestelmää ei tule ottaa käyttöön. Työryhmän käytössä olleet tilastot osoittavat, että jatkovalitukseen ei pääsääntöisesti turvauduta, eikä se siten ole pääasiallinen syy asioiden pitkittymiseen. Karkeasti arvioiden vain noin yhdessä tapauksessa kymmenestä turvaudutaan jatkovalitukseen.

Hankintojen oikeussuojajärjestelmää muutetaan oikeussuojadirektiivin seurauksena merkittävästi. Tässä yhteydessä markkinaoikeudelle tullaan antamaan uusia ensiasteen toimivaltuuksia. Uusi hankintalaki on tullut voimaan vasta 2007. Lähivuosina tarvitaan oikeudenkäytön yhdenmukaisuuden vuoksi ja monien uusien säännösten tulkinnanvaraisuuksien vuoksi KHO:n tulkintaratkaisuja. Myös käytännössä KHO:n ratkaisuilla on ollut suurempi painoarvo hankintalain tulkinnassa.  Liitto katsoo, että nyt olisi erityisen huono ajankohta rajoittaa oikeutta jatkovalitukseen ottaen huomioon erityisesti oikeussuojadirektiivien myötä käyttöönotettavat uudet oikeussuojakeinot ja sitä kautta toimivan tulkintaratkaisukäytännön tarve.

Asianajajaliitto vastustaa jatkovalitusoikeuden rajoittamista täytäntöönpanoasioissa. Hankinnan täytäntöönpano on monissa tapauksissa sekä hankintayksikön että tarjoajien tai ainakin jommankumman kannalta erittäin tärkeä. Täytäntöönpanokiellon merkitys korostuu olosuhteissa, joissa ratkaisua asiakysymykseen odotetaan jopa puolitoista vuotta.

Työryhmä on ”pehmentänyt” ehdotuksensa vaikutuksia korostamalla, että toimivaltainen tuomioistuin (markkinaoikeus) voi aina olosuhteiden muuttuessa ottaa täytäntöönpanokysymyksen uudelleen tarkasteltavaksi. Liiton mielestä tämä ei ole olennaista, koska ”olosuhteiden muuttuminen” indikoi ajankulua, jota asianosaisten intressissä täytäntöönpanoasioissa on juuri pyrkiä välttämään.

Täytäntöönpanokysymyksissä olennaista on arvioida täytäntöönpanon tai sen estämisen vaikutuksia osapuolille. Kysymys on tärkeästä intressipunninnasta, joka pitää lisäksi tehdä nopeasti. Työryhmän ehdotuksiin sisältyvä automaattinen suspensio merkitsee täytäntöönpanokieltokysymyksen merkityksen olennaista kasvua. Pääsäännöksi tulee täytäntöönpanokielto, josta voidaan poiketa markkinaoikeuden päätöksellä. Ainakin hankintayksiköiden ja voittaneiden tarjoajien kannalta täytäntöönpanokysymyksen perusteellinen arviointi muodostuu erityisen tärkeäksi. Ilman valitusmahdollisuutta markkinaoikeudelle tehtäisiin huomattavasti nykyistä enemmän hakemuksia tarkastella täytäntöönpanokieltoa uudelleen ”olosuhteiden muuttumisen” perusteella. Tämän työryhmä on itsekin nostanut esiin.   

10 Lopuksi

Direktiivin edellyttämä oikeussuojasääntely merkitsee merkittävää lisäsääntelyä ja tuo uusia, aiemmin vieraita mekanismeja ja oikeusinstituutioita hankintasääntelyn piiriin. Taustalla on selvästi pyrkimys saattaa sääntely niin kattavaksi ja tehokkaaksi, että sillä on niin vahva säännösten noudattamatta jättämistä ennalta ehkäisevä vaikutus, ja että hankintalain ainakin räikeät rikkomiset (erityisesti suorahankinnat) olennaisesti vähenevät. Tätä taustaa vastaan sääntelyn merkittävä lisääntyminen voidaan ymmärtää.

Samalla on yritettävä löytää tasapaino yhtäältä sääntelyn määrän ja yksityiskohtaisuuden ja toisaalta asian merkityksen (oikeudellisen ja taloudellisen intressin) välillä. On myös muistettava, että sellaistenkin riitojen määrä, jossa oikeussuojan tarve ei ole suuri, lisääntyy sääntelyn määrän kasvaessa.

Kaikkein keskeisintä kaikkien osapuolten oikeussuojan kannalta on riitojen nopea ratkaisu. Jos kiistely hankinnan asianmukaisesta toteutuksesta muuttuu pääasiaksi hankinnan sisällön sijasta, ollaan jo yhteiskunnan kokonaisedun kannalta sivuraiteella. Useimmat hankinnat kestävät muutamankin kuukauden odotuksen, jos sen jälkeen hankintaan ei liity enää oikeudellista epävarmuutta. Nykytilanne, jossa markkinaoikeuden ratkaisua odotetaan toista vuotta, on sekä yhteiskunnan monien toimintojen kannalta välttämättömien hankintojen toteuttamisen että osapuolten oikeussuojan kannalta kestämätöntä.

Asianajajaliitto pitää kaikkein keskeisimpänä oikeussuojakysymyksenä hankintariitojen kestoa: hankintariitojen käsittelyaika tulisi kyetä rajaamaan pisimmilläänkin enintään 6 kuukauden pituiseksi, ja keskimääräisen käsittelyajan tulisi olla enintään 3 kuukautta.    

Helsingissä 18. joulukuuta 2008

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATIJA
Tuomas Aho, asianajaja, Asianajotoimisto Bützow Oy, Helsinki

Suomen Asianajajaliiton lausunnot valmistellaan oikeudellisissa asiantuntijaryhmissä, joiden toiminnassa on mukana noin 120 asianajajaa. Tätä lausuntoa on valmisteltu kilpailuoikeuden asiantuntijaryhmässä.

Palaa otsikoihin