LAUSUNTO IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelystä

Dnro 7/2008

Lausuntopyyntönne 22.2.2008 / Dnro 14/41/2007

IPR-ASIOIDEN TUOMIOISTUINKÄSITTELYN KESKITTÄMISTÄ SELVITTÄNEEN TYÖRYHMÄN MIETINTÖ (TYÖRYHMÄMIETINTÖ 2007:20)

YLEISTÄ
IPR-asioiden tuomioistuinkäsittelyn keskittämistyöryhmän tehtävänantona oli harkita, tulisiko immateriaalioikeuksien käsittelyä keskittää ja missä laajuudessa keskittäminen olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa. Työryhmä pitää keskittämistä välttämättömänä ja ehdottaa immateriaalioikeuksien käsittelyn keskitettäväksi markkinaoikeuteen. Asianajajaliitto on samaa mieltä; kaikkien immateriaalioikeusasioiden keskittäminen on erittäin tärkeää ja se tapahtuu parhaiten markkinaoikeudessa. Riita-asioiden muutoksenhaku hovioikeuteen tulee silloin turvata.

TYÖRYHMÄN KOKOONPANO JA KUULEMISET

Työryhmän työ on jatkoa 17.6.2003 asetetun työryhmän mietinnölle ”Aineettomia oikeuksia koskevien asioiden käsittely” (2005:2) ja siitä saadulle lausuntopalautteelle. Työryhmässä on ollut edustajat oikeusministeriöstä, Elinkeinoelämän keskusliitosta, kauppa- ja teollisuusministeriöstä sekä patenttiasiamies. Olisi ollut toivottavaa, että työryhmässä olisi ollut myös tuomareitten ja asianajajien edustajat, kuten oli aikaisemmassa työryhmässä. Toteutuessaan ehdotus vaikuttaa erityisesti tuomareitten ja asianajajien työhön. Sekä asianajajien että patenttiasiamiesten toiminta-alue saattaa laajentua koskemaan eräitä nykyisestä poikkeavia alueita, patenttiasiamiehillä riita-asioita ja asianajajilla patenttivalituksia ja eräiden teollisoikeuksien mitättömäksijulistamisasioita. Ehdotus tulisi koskemaan laajalti immateriaalioikeudellisia riita-asioita, siis monia muitakin kuin mitätöinti- ja loukkausasioita, esim. sopimuksiin perustuvia riitoja. Niiden suhteen asianajaja olisi varmasti kyennyt antamaan lisäarvoa työryhmälle. Myös käräjäoikeus- että hovioikeustuomarin asiantuntemus olisi ollut eduksi.

Työryhmä on kuullut laajapohjaisesti eri asiantuntijoita, myös asianajajia ja tuomareita. Asianajajaliitto pitää mietinnön aihetta tärkeänä sekä immateriaalioikeuksien kohdalla että laajemmaltikin, koska siinä ehdotetaan asioiden keskittämistä erityistuomioistuimeen ja se koskee riita- ja hallinnollisten asioiden käsittelemistä samassa tuomioistuimessa.

Immateriaalioikeuksien kansantaloudellinen merkitys on erittäin suuri ja erityisen suuri teknologiayhteiskunnallisille tavoitteille.

NYKYTILA JA TULEVAISUUDEN NÄKYMÄT

Asianajajaliitto käsittelee selvyyden vuoksi tässä lausunnossa asioita suurimpien immateriaalioikeuden alojen eli patenttien, tekijänoikeuden ja tavaramerkkien kannalta. Muiden immateriaalioikeuksien ottaminen arvioon mukaan ei muuttaisi asianajajaliiton johtopäätöksiä. Siirrettäväksi ehdotettavat hallintoasiat olisivat patenttivalituksia (väiteasioita) ja eräitten teollisoikeuksien mitättömäksijulistamisasioita.

Nykytilan arviointi

Asianajajaliitto yhtyy näkemykseen, että resurssien käyttö ei ole tarkoituksenmukaista, jos oikeussuojaa annetaan samoille asianosaisille eri oikeussuojamuodoissa eri oikeuspaikoissa samanlaisten vaatimusten, perusteiden ja todistelun perusteella, niin kuin on laita teollisoikeudellisten asioiden, erityisesti patenttien kohdalla. Tämä johtaa muun muassa monenlaisen asiantuntemuksen pirstoutumiseen. Asiantuntijatahoja ovat tuomarit, virkamiehet, patentti- ja tavaramerkkiasiamiehet sekä asianajajat.

Hallinto- ja riita-asioita käsittelevässä tuomarikunnassa immateriaalioikeuksien asiantuntemus on erilaista ja lähtee jossakin määrin eri lähtökohdista. Hallintotuomarit käsittelevät rekisteröintihakemuksiin liittyviä asioita, jotka ovat pääsääntöisesti kirjallista hallintomenettelyä. Tuomioistuintuomarit puolestaan käsittelevät eri immateriaalioikeudellisia riitoja, asianajajaliiton käsityksen mukaan merkittävästi laaja-alaisemmin kuin hallintotuomarit. Nuo oikeudenkäymiskaaren mukaan käsiteltävät riidat sisältävät valmistelun ja pääkäsittelyn, kirjallista aineistoa ja todistajankuulemista ja laajaa näytön arviointia.

Virkamieskunnassa on paljon asiantuntemusta teollisoikeudellisissa asioissa, mutta se ulottuu vain osittain riita-asioihin. Patentti- ja tavaramerkkiasiamiehet käsittelevät lähtökohtaisesti rekisteröintiin liittyviä hakemuksia, jotka etenevät hallinnollista tietä. Jotkut patenttiasiamiehet ovat mukana myös patentti- ja tavaramerkkioikeudenkäynneissä teknisinä asiantuntijoina. Immateriaaliasioita hoitaville asianajajille puolestaan patenttiasioiden hallinnollinen hakemusmenettely on harvinaisempaa. Jossakin määrin asianajajat huolehtivat tavaramerkkihakemuksista. Asianajajat hoitavat monenlaisia immateriaalioikeudellisia ja -liitännäisiä riita-asioita, joissa on kirjallinen ja suullinen valmistelu ja pääkäsittely todistajien kuulemisineen.

IPR-asioiden ratkaisujärjestelmä on kieltämättä pirstoutunut ja asianajajaliitto tukee lämpimästi sen yhdenmukaistamista. Yhdenmukaistaminen turvaa myös paremmin kohtuullisen tavanomaisia tilanteita, joissa eri immateriaalioikeuksien suojamuodot voivat esiintyä päällekkäisinä. Erityisen tärkeätä Asianajajaliiton mielestä on, että immateriaalioikeudellisten riitojen ratkaisijana on tuomareita, jotka tuntevat immateriaalioikeuksien yleiset perusperiaatteet, jotka ovat pitkälti samankaltaisia eri immateriaalioikeuksille. Esimerkkinä tällaisesta on immateriaalioikeuksien perusluonne oikeutena kieltää tai sallia ja immateriaalioikeuksien poikkeusluonne suhteessa vapaaseen kilpailuun.

Yhdenmukaistaminen on tarpeen muistakin syistä, joita on käsitelty työryhmän mietinnössä, erityisesti asiantuntemuksen ja synergiaetujen saavuttamiseksi. Koko immateriaalioikeuskenttä on hyvin kansainvälistä ja pitkälti samankaltaisesti säädelty EU:n alueella ja laajemmaltikin. Immateriaalioikeudellisen asiantuntemuksen sirpaloitumisen poistaminen tukee sekä kansallista että kansainvälistä käsittelyjärjestelmää. Se tukee myös mahdollisesti tulevaa Euroopan unionin patenttilainsäädännön kehitystä.

On muistettava, että tekijänoikeudellisissa asioissa ei ole edellä käsiteltyä kahtiajakoa eikä sen asiantuntemus ole vastaavalla tavalla pirstoutunut kuin teollisoikeudellisissa asioissa. Tosin tekijänoikeudellisten riita-asioiden käsittely eri tuomioistuimissa johtaa hajanaisuuteen ja epäyhtenäisyyteen. Tekijänoikeus vaikuttaa kuitenkin hyvin suuresti sekä kansalliseen että globaaliin kansantalouteen ja se on olennainen osa immateriaalioikeuksia ja yhtä lailla yhdenmukaisesti säädelty kuin teollisoikeudetkin, minkä vuoksi niiden mukaan ottaminen tuomioistuinkäsittelyn keskittämiseen on hyvin perusteltua.

Työryhmän käsityksen mukaan keskittämisellä voidaan saavuttaa tehokkuutta ja synergiaetuja. Tämä pitää myös asianajajaliiton käsityksen mukaan paikkansa. Tosin asianajajaliitto ei pidä asioiden käsittelyn pitkittymistä Helsingin käräjäoikeuden immateriaalioikeudellisissa asioissa tavattomana ongelmana. Monet immateriaalioikeudelliset asiat ovat asianajajien kokemuksen mukaan tulleet siellä hoidetuksi hyvin, nopeasti ja tehokkaasti. Aikaa on joskus voinut mennä kohtuuttoman paljon patentin loukkausriidan jäädessä odottamaan mitättömyyskanteen ratkaisua tai valituksen ratkeamista hallintoelimissä. Tosin tässäkin on saatu parannus Helsingin käräjäoikeuden aloitteesta tämän vuoden alusta, kun on ryhdytty kiinnittämään huomiota patentin mitättömyys- ja loukkausasioiden käsittelemiseen yhdessä.

Asianajajaliitto huomauttaa myös, että immateriaaliriitojen keskittäminen markkinaoikeuteen ei kavenna markkinaoikeustuomareiden toimintakenttää kohtuuttomasti, koska immateriaalioikeudellisiin riitoihin liittyy usein paljon muutakin kuin puhdasta immateriaalioikeutta, esim. sopimusoikeutta, velvoiteoikeutta ym.

Työryhmä ei ole käsitellyt juurikaan yritys- ja liikesalaisuuksia, joiden se on katsonut laajassa mielessä kuuluvan immateriaalioikeuksiin. On syytä huomauttaa, että merkittävimmät liikesalaisuutta suojaavat yleiset säännökset ovat rikoslaissa (30 luvun 4-6 § ja 11 §) sekä työsopimuslain 3 luvun 4 §:ssä ja sitä kautta rikoslain 38 luvun 1 §:ssä. Liikesalaisuuden loukkaamisen oikeussuojan on katsottu toteutuvan tehokkaimmin rikosjuttuna. On olemassa selviä eroja samankaltaisten liikesalaisuusasioiden käsittelyssä markkinaoikeudessa ja rikosjuttuna käräjäoikeudessa. Tähän on vaikuttanut myös se, että markkinaoikeudessa ei voida tuomita vahingonkorvausta, jotka ovat yleensä tärkeä osa liikesalaisuusjuttuja. Ehdotetun lainmuutoksen jälkeen SopMenL:n jutuissa voisi vahingonkorvausta vaatia myös markkinaoikeudessa. On kuitenkin todennäköistä, että suuri osa liikesalaisuusasioista tulisi jatkossakin käsitellyksi rikosasioina käräjäoikeuksissa ja rikosperusteista vahingonkorvausta vaadittaisiin siellä.
 

Keskittämisen tavoite

Immateriaalioikeudellisten asioiden käsittelyssä yhdistyy tavaton määrä erilaisen asiantuntemuksen tarvetta. Patenttiasioissa on tunnettava keksinnön alan tekniikkaa, jota varten riita-asioissa tuomioistuimella on tekniset asiantuntijat ja asianajajat tekevät yhteistyötä patenttiasiamiesten kanssa. Tavaramerkkioikeudellisissa asioissa ei tällaista teknistä asiantuntemusta tarvita, mutta niissä kuten patenttiasioissakin on tunnettava hallinnollinen hakemusjärjestelmä ja sen periaatteet. Tekijänoikeudellisissa asiantuntijoissa ei tällaista järjestelmää ole, mutta silti siihen liittyy monia asiantuntemusta edellyttäviä alueita. Ajateltakoon vain teosarviointia kirjallisuudessa, musiikissa, tietokoneohjelmien kohdalla tai tietokannan luonnetta.

Asianajajaliitto yhtyy työryhmän näkemykseen siinä, että keskittäminen edesauttaa kaikkien immateriaalioikeuksien kohdalla menettelyn ennustettavuutta, joutuisuutta ja taloudellisuutta. Ehdotuksen toteuttamisessa on otettava huomioon eri immateriaalioikeuksien edellyttämän asiantuntemuksen turvaaminen, mihin työryhmä onkin kiinnittänyt huomiota. Tekijänoikeusasiat ovat hyvin erilaisia kuin patentti- tai tavaramerkkiasiat. Niiden keskittäminen yhteen tuomioistuimeen edellyttää riittävien henkilö- ja taloudellisten resurssien turvaamista.

Erityisesti tämä keskittäminen turvaa mahdollisuuden toimivaan ja hyvään patenttioikeudenkäyntien alajaostoon markkinaoikeudessa, kun ja mikäli sellainen saadaan aikaiseksi.

Yleisesti ottaen tuomioistuinmenettelyn erityisen hyväksyttävä tavoite on, että ensimmäisessä oikeusasteessa päädyttäisiin korkeatasoisiin, hyvin perusteltuihin ja oikeisiin ratkaisuihin, mikä vähentää valitusten määrää. Asianajajaliiton mielestä on kuitenkin välttämätöntä, että valitusmahdollisuus hovioikeuteen säilytetään markkinaoikeudessa, koska immateriaalioikeudellisissa riidoissa asian käsittely ja ratkaisu perustuu enimmäkseen näytön ja seikkojen arviointiin suhteessa olemassa olevaan.  Patenttien kohdalla uutuus on absoluuttinen, mutta keksinnöllisyys perustuu arviointiin. Tavaramerkkien kohdalla merkkien sekoitettavuus on samuusarviointia. Tekijänoikeuksissa teossuoja tai loukkaus lähtee yhtä lailla arvioperustaisesta lähtökohdasta, joka ponnistaa vahvasta oikeudellisesta asiantuntemuksesta. Sama koskee myös hallinnollista tietä. Näitä seikkoja tulee myös oikeudenkäynnin markkinaoikeudessa tukea. Markkinaoikeus voi (L eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä 16 §) soveltuvin osin noudattaa oikeudenkäymiskaaren säännöksiä. Sen tulee erityisesti toteutua täysimittaisena oikeudenkäyntinä.

Markkinaoikeus voi hankkia asiassa selvitystä omasta aloitteestaan (em. 16 §) ja velvoittaa elinkeinonharjoittajan antamaan asian selvittämiseksi tarpeellisia tietoja. Tämä säännös ei vastaa riita-asioiden käsittelyn perusperiaatteita. Tuomioistuin ei voi itse hankkia selvitystä eikä velvoittaa asianosaisia antamaan ”tarpeellisia tietoja”. Tähän seikkaan on kiinnitettävä huomiota asian jatkovalmistelussa.

Keskittämisen keskeinen haaste on organisatorinen kahtiajako. Keskittämisen kannalta on tärkeätä, että tuomioistuin- ja hallinnollinen linja tulevat käsitellyksi samassa tuomioistuimessa. Keskittäminen markkinaoikeuteen ratkaisee asian tavalla, joka on koeteltu ja toimiva kilpailuoikeudellisissa ja muissa markkinaoikeudessa käsiteltävissä asioissa.

YLEISIÄ REUNAEHTOJA

Tuomioistuinorganisaation kahtiajako ja muutoksenhaku

Perustuslain asettamat velvoitteet ovat haastavia, mutta Asianajajaliiton mukaan ne ovat ratkaistavissa samoin kuin kilpailuoikeudellisissa asioissa eli keskittämällä riita-asiat ja muutoksenhaku rekisteröintiasioissa ensimmäisenä asteena markkinaoikeuteen. Asianajajaliitto yhtyy työryhmän johtopäätökseen siitä, että muutoksenhakua hallintoasioissa voidaan perustuslain estämättä siirtää markkinaoikeudelle erityistuomioistuimena säätämällä siitä laki. Lakihan ei tulisi koskemaan tekijänoikeusasioita, koska niissä ei ole hallintomenettelyssä tapahtuvaa rekisteröintiä eikä muutoksenhakua.

Markkinaoikeus ja muutoksenhakuoikeus

Asianajajaliitto näkee ongelmallisena sen, että työryhmä ei ehdota markkinaoikeudessa käsiteltävistä riita-asioista valitusmahdollisuutta hovioikeuteen. Asia on ongelmallinen, koska se vaarantaa vakavasti asianosaisten perustuslain 21 § 2 momentissa turvaaman oikeusturvan. Immateriaalioikeudellisille riita-asioille on luonteenomaista harkinnan- ja arvionvaraisuus, joka perustuu näytön arviointiin. Ehdotuksen mukaan tällaiset kysymykset jäisivät käytännössä markkinaoikeuden päätöksen varaan ja korkeimpaan oikeuteen päästäisiin vain oikeuskysymyksistä. Herääkin kysymys, onko riittävästi mietitty valitusmahdollisuutta hovioikeuteen, koska immateriaalioikeudelliset riita-asiat ovat lähes poikkeuksetta laajoja riita-asioita, joiden näytön arviointi pitää voida kyseenalaistaa toisessa oikeusasteessa. Korkeimmassa oikeudessa se ei olisi ehdotuksen mukaan mahdollista.

Valitusmenettelyä hovioikeuteen on käsitelty menneinä vuosina eri yhteyksissä. On muun muassa ehdotettu hovioikeuteen valittamisen rajoittamista mm. intressiltään. vähäisen asioiden osalta (HE 1997/33 muutoksenhaku hovioikeuteen ja sen käsittely hovioikeudessa, laki 196/1998). Lakivaliokunta ei pitänyt aiheellisena valituslupamenettelyä, mutta hyväksyi seulontamenettelyn, jossa hovioikeus päättää ensiksi, otetaanko valitus tutkintaan. Lakivaliokunta totesi: ”Pykäliin ei sisällytetä muutoksenhakulupajärjestelmää eikä mitään muutakaan sitä vastaavaa säännöstöä. Kaikista asioista pääsee valittamaan suoraan hovioikeuteen ja kaikki asiat tutkitaan yhtenäisessä menettelyssä niin kuin nykyisin.” On huomattava, että seulontamenettelykin kohdistuu laadultaan vähäisempiin asioihin ja sellaisiin, joissa ei pääkäsittelyä hovioikeudessa järjestettäisi.

Immateriaalioikeudelliset riita-asiat ovat Asianajajaliiton käsityksen mukaan poikkeuksetta merkittäviä ja sellaisia, joissa hovioikeus järjestää pääkäsittelyn. Asianajajaliiton käsityksen mukaan valitusmahdollisuuden puuttuminen vaarantaisi merkittävästi oikeusturvaa immateriaalioikeudellisissa riita-asioissa ja olisi perustuslain 21 § 2 momentin oikeusturvasäännöksen vastaista. Oikeusturva koskee niin rikos- kuin riita-asioitakin ja se on yhtä lailla sekä henkilön että oikeushenkilön turvaa. Perustuslain mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Korkein oikeus on ratkaissut joitakin immateriaalioikeudellisia oikeuskysymyksiä, mikä onkin immateriaalioikeusjärjestelmän kannalta tärkeätä. Parhaiten oikeuskysymyksiä voidaan harkita hovioikeuden jälkeen valituslupamenettelyssä. Asianajajaliiton käsityksen mukaan työryhmän ehdottama lisäys korkeimman oikeuden valituslupaperusteisiin ei olisi riittävä, koska se kohdistuisi vain oikeuskysymyksiin ja monet esim. sopimusoikeusliitännäiset immateriaalioikeusasiat eivät sisällä sellaisia oikeuskysymyksiä, jotka voitaisiin vaikeuksitta erottaa näyttökysymyksistä. Hallituksen esityksessä 9/2005 laiksi muutoksenhausta korkeimpaan oikeuteen todetaan: ”Tämän esityksen keskeisimpänä tavoitteena on kehittää muutoksenhakua korkeimpaan oikeuteen ja ylimääräistä muutoksenhakua siten, että korkein oikeus pystyy entistä paremmin keskittymään päätehtäväänsä eli antamaan oikeuskäytäntöä ohjaavia ennakkopäätöksiä. Tarkoitus on siten vahvistaa vuoden 1980 uudistuksessa omaksuttuja periaatteita. Tavoitteena on erityisesti parantaa korkeimman oikeuden mahdollisuuksia ottaa ratkaistavakseen ne kysymykset, joista on tärkeä antaa ennakkoratkaisu.” Valituslupaperusteiden ehdotettu vähäinen lieventäminen ei korvaisi hovioikeuden pois jäämistä.

Perustuslain muutoksenhakuedellytyksen on joissakin tapauksissa katsottu täyttyvän valituslupamahdollisuudella korkeimpaan oikeuteen. Asianajajaliiton käsityksen mukaan tämä ei ole kuitenkaan ole mahdollista täysimittaisten riita-asioiden, erityisesti immateriaalioikeudellisten riita-asioiden kohdalla.

Erityistuomioistuin perustetaan lailla (PerL 98 §) käyttämään tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoilla. Tämä säännös ei estä valittamista erityistuomioistuimen päätöksestä hovioikeuteen.

Tätä taustaa vasten Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että vielä selvitettäisiin valittamismahdollisuutta Helsingin hovioikeuteen markkinaoikeuden immateriaalioikeudellisista riita-asioista. Se turvaisi oikeudenhaltijoiden oikeusturvan yksiasteisuutta paremmin ja se edesauttaisi myös tuomareiden ammattitaidon ja osaamisen ylläpitämistä. Helsingin hovioikeudessahan on hyvä osaamistaso patentti-, tekijänoikeus-, tavaramerkki- ja muissa immateriaalioikeusasioissa. Valitusmahdollisuuden säilyminen voitaisiin toteuttaa samalla tavalla kuin laissa eräitten markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä on määritelty valitusasteeksi korkein oikeus eikä korkein hallinto-oikeus, johon valitetaan eräistä kilpailuoikeudellisista markkinaoikeuden ratkaisuista.

Hovioikeuden valitusmahdollisuuden säilyttäminen ei myöskään tuo sellaista neliasteista valitusmahdollisuutta, jota vieroksuttiin markkinaoikeuden perustamisen yhteydessä. Immateriaalioikeudellisissa riita-asioissahan markkinaoikeus olisi ensimmäinen aste. Hallinnollisissa immateriaalioikeusasioissa markkinaoikeus olisi toinen aste, josta on luontevaa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Mikäli päädyttäisiin siihen, että valittaminen hovioikeuteen ei olisi mahdollista, Asianajajaliitto katsoo, että ehdotusta ei voida toteuttaa, koska valitusmahdollisuuden sisältävän oikeusturvan menettäminen olisi monin verroin merkittävämpi asia, kuin asioiden yhdistämisellä saavutettavat edut.
 

Oikeusturvan parempi saatavuus

Oikeusturvan parempi saatavuus ja sen esteiden madaltaminen on tärkeätä. Asianajajaliitto katsoo kuitenkin, että työryhmän mainitsemat neljä kokemussääntöä eivät ole riittävän kattavia immateriaalioikeudellisten riitojen kohdalla. Vaikka markkinaoikeudessa voidaan turvata ammattitaitoinen ja osaava tuomari- ja ratkaisutoiminta immateriaalioikeudellisissa asioissa, ei se asianajajaliiton käsityksen mukaan poista muutoksenhaun tarvetta näyttö- ja harkintakysymyksien osalta. Käräjäoikeuksien ammattitaitoa voidaan pitää hyvänä, mutta ei sekään poista valittamismahdollisuuden tarvetta. Valitusmahdollisuus on yksi oikeusturvan toteutumisen kulmakiviä ja tuota valitusmahdollisuutta on voitu katsoa rajoitettavan vain selvissä ja vähämerkityksisemmissä asioissa. Immateriaalioikeudelliset riidat eivät ole sellaisia juuri koskaan.

KESKITTÄMISEEN SISÄLTYVÄT ASIARYHMÄT

Asianajajaliitolla ei ole pääsääntöisesti huomauttamista siitä, mitkä immateriaalioikeudelliset asiaryhmät on katsottu siirrettäviksi markkinaoikeuteen. Teollisoikeudellisia riita-asioita käsiteltäessä vaikuttaa kuitenkin siltä, että työryhmä on kiinnittänyt huomiota lähinnä vain mitätöinti- ja loukkausasioihin, vaikka siirron kohteena tulisi olemaan melkoinen määrä muitakin, kuten sopimusoikeudellisia tai oikeudenhaltijoiden välisiä riitoja. Ajateltakoon vain patentin lisensiointia koskevia riitoja. Tekijänoikeudellisten riita-asioiden kohdalla työryhmä on maininnut tekijänoikeusriidoille olennaiseksi sen, että samalla on ratkaistavana varallisuus- ja sopimusoikeudellisia kysymyksiä. Tosin työryhmä mainitsee että tämä puoltaisi oikeuspaikaksi yleistä tuomioístuinta. Tästä Asianajajaliitto ei ole varauksettomasti samaa mieltä. Asianajajaliitto pitää markkinaoikeuden kannalta merkittävänä sitä, että tuomareitten riidanratkaisutoiminta kohdistuisi muuhunkin kuin pelkkään immateriaalioikeudelliseen mitättömyys- tai loukkauskysymykseen. Se edesauttaa ratkaisevien tuomareiden toimialaosaamista myös muissa liitännäisissä oikeudellisissa seikoissa, kuten varallisuus-, velvoite- tai sopimusoikeudellisissa kysymyksissä. Se myös edesauttaa turvaamistoimiasioiden kokonaisvaltaista harkintaa.

Kieltämättä syntyisi harmaa alue, jossa olisi ratkaistava ensin, onko juttu immateriaalioikeustuomioistuimeen vai yleiseen tuomioistuimeen kuuluva. Se ei liene ongelma, mikäli tuomioistuimessa vireille pantu kanne voidaan siirtää toiseen toimivaltaiseen tuomioistuimeen.

Niin sanottu siviilietsintä (laki todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeudellisissa riita-asioissa) on tekijänoikeusasioissa ollut käyttökelpoinen eli niiden myöntämiskynnys on ollut matala ja käytäntö vakiintunut. Olisi tärkeätä, että käytäntö jatkuisi markkinaoikeudessa.

Rikosasioiden kohdalla työryhmä on oikeassa siinä, että käytännössä immateriaalioikeudelliset rikosasiat ovat liittyneet tekijänoikeusrikoksiin ja niissä usein oikeudenloukkauskysymys on varsin selvä. Tosiasiassa erityisesti ohjelmistoteollisuuden osalta lähes kaikki hoidetut tekijänoikeusjutut ovat olleet rikosperusteisia. Niitä on korkeimmassa oikeudessakin käsitelty useita ennakkopäätöksinä ja ne ovat toimineet ennakkopäätöksinä myös koko alalle Euroopan tasolla. Tekijänoikeuden loukkaus muuttuu hyvin herkästi rikosjutuksi matalan teos- ja loukkauskynnyksen johdosta., mikä onkin linjassa kansainvälisten sopimuksien velvoitteisiin.

Asianajajaliiton käsityksen mukaan on kuitenkin mahdollista, että immateriaalioikeudellisten rikosasioiden määrä voi laajentua erityisesti sen vuoksi, että niissä poliisin esitutkinnassa saatava selvitys on laajempaa ja syvällisempää kuin riita-asioissa. Tosin laki todistelun turvaamisesta teollis- ja tekijänoikeuksia koskevissa riita-asioissa voi edesauttaa selvityksen saamista myös immateriaalioikeudellisissa riita-asioissa. Kokemuksia siitä ei ole kovin paljoa. Immateriaalioikeudellisissa rikosasioissa on lähes poikkeuksetta ennakkoluonteisena kysymyksenä joko oikeuden olemassaoleminen tai sen loukkaaminen. Olisikin aiheellista miettiä, voisiko rikosasiaa käsittelevä alioikeus pyytää markkinaoikeudelta lausuntoa tai osaratkaisua itse immateriaalioikeuden osalta. Tämä vaihtoehto on parempi kuin työsuhdekeksintölautakunnan tai tekijänoikeusneuvoston lausunto eräissä asioissa.

Asianajajaliitto yhtyy työryhmän käsitykseen siitä, miten eri teollisoikeuksien väitemenettelyn muutoksenhakuvaihe voidaan yhdistää loukkauskanteeseen. Merkittävin etu lienee patenttivalituksissa, koska muissa teollisoikeuksissa mitätöinnin ja loukkauksen yhdistäminen on harvinaisempaa.


KOKOONPANO ASIOIDEN KÄSITTELYSSÄ

Työryhmä pitää luontevana tuomioistuimen kokoonpanona ehdotuksen mukaista kolmea lainoppinutta jäsentä ja yhtä sivutoimista asiantuntijajäsentä kaikissa asiaryhmissä. Tämä on perusteltu kanta. Asiantuntijajäsen olisi ilmeisesti tuomioistuimen päätösvaltainen sivutoiminen jäsen. Teknisten asiantuntijoiden käyttäminen patenttiriidoissa tuomioistuimen apuna on ollut välttämätöntä. Yhtä lailla on tärkeäksi osoittautunut se, että he osaavat ottaa kantaa teknisiin kysymyksiin, eivät siihen, mikä on oikea tuomioistuimen ratkaisu. Ehdotetussa järjestelmässä yhden asiantuntijajäsenen olisi siis korostetusti eriytettävä tekninen arviointi ja oikeudellinen arviointi. Tässä ei uskota syntyvän ongelmia. Myös ehdotettu asiantuntijajäsenten valintamenettely on perusteltu. Kannatettavaa on myös, että patentti-, hyödyllisyysmalli- ja mallioikeusasioissa yhden lainoppineen tuomarin tulisi olla erityisesti patenttioikeuden asiantuntija.

Turvaamistoimiasiat ovat summaarisia hakemusasioita, minkä vuoksi ne tulisivat yhden tuomarin ratkaistavaksi. Asianajajaliiton käsityksen mukaan tämä menettely on toiminut hyvin nykyiselläänkin eikä ole nähtävissä ongelmia markkinaoikeudessa. Etuna on vielä, että markkinaoikeudessa hakemuksen ratkaiseva tuomari voisi tarvittaessa kääntyä asiantuntijatuomarin puoleen turvaamistoimen edellytysten selkiinnyttämiseksi.

Esteellisyyskysymystä Asianajajaliitto ei pidä merkittävänä eikä näe, että väiteasian ratkaiseminen estäisi vastaavan riita-asian ratkaisemisen markkinaoikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 13:7 § 2 koskee lähinnä juttujen palauttamistilanteita hovioikeudesta käräjäoikeuteen. Väiteasiat ja riita-asiat ovat erilaisia; pääsääntöisesti väiteasiassa vedotaan kirjallisiin patentoinnin esteisiin, kun taas riita-asiassa esteitä voi olla muitakin ja käsittely tapahtuu mm. todistajia kuulemalla. Asianajajaliitto pitää riittävänä sitä, että OK 13:7 § 2 sisältää mahdollisuuden tehdä esteellisyysväite tuomaria kohtaan ja että se väite tutkitaan asianmukaisesti.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Asianajajaliitto yhtyy siihen käsitykseen, että keskittämisen lisääminen immateriaalioikeudellisissa asioissa on välttämätöntä. Immateriaalioikeuksiin liittyy usein sekä kansallista että kansainvälistä suojaa. Immateriaalioikeudet ovat varsin yhdenmukaisia eri maissa, sekä EU:n alueella että globaalistikin. Immateriaalioikeuksien merkitys kansantaloudelle ja yritystoiminnalle on erittäin suuri. Pelkästään tekijänoikeuden piiriin sisältyvien asioiden osuus bruttokansantuotteesta on tiettävästi yli kymmenen prosenttia. Tekijänoikeusteollisuuteen kuuluu mm. musiikki-, elokuva-, kustannus- ja tietokoneohjelmiin liittyvä teollisuus.

Työryhmän käsityksen mukaan riita-asioiden täysimittainen suullinen uudelleen käsittely Helsingin hovioikeudessa ei olisi tarkoituksenmukaista yhteiskunnan ja asiainosaisten resurssien käyttöä. Asianajajaliitto on samaa mieltä resurssien käytöstä, mutta katsoo, että riita-asian asianosaisten (paljolti yrityksiä sekä kantajina että vastaajina) oikeusturvan kannalta on ensisijaisen tärkeää voida valittaa hovioikeuteen markkinaoikeuden ratkaisusta. Usein hovioikeudessa jouduttaisiin täysimittaiseen pääkäsittelyyn, koska asiakokonaisuuden ja ratkaisun kannalta kaikkien kirjallisten todisteiden ja todistajien kuuleminen on välttämätöntä. Hovioikeus voi huolehtia siitä, että valitusasian käsittely on hovioikeudessa keskitetympää kuin alemmassa oikeusasteessa. OK 26:7 ja 8 §:ien mukaan valmistelun yhteydessä selvitetään, miltä osin alemman oikeusasteen tuomioon haetaan muutosta. Valmistelussa asia yleensä aina keskittyy ja siitä jää pois riidattomina pidettäviä seikkoja. Sen lisäksi hovioikeus voi lisätä jutun keskittymistä pyytämällä asianosaiselta kirjallisen lausuman erityisistä kysymyksistä.

Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa aiheutuvien vahingonkorvausasioiden siirtäminen markkinaoikeuteen on perusteltu ehdotus.

Eräissä immateriaalioikeudellisissa riidoissa on kansainvälisesti ryhdytty käyttämään välimiesmenettelyä, erityisesti patenttiriidoissa. Välimiesmenettely soveltuukin tapauksiin, joissa riitaa ei haluta julkistaa tai yksinoikeuden mitättömyys halutaan rajoittaa vain asianosaisten keskinäiseen suhteeseen. Asianajajaliiton käsityksen mukaan on kuitenkin todennäköistä, että välimiesmenettelyt immateriaalioikeusasioissa eivät tule Suomessa merkittävästi lisääntymään.

Merkittävänä Asianajajaliitto pitää myös työryhmän lopputoteamusta siitä, että IPR-asioiden keskitetty oikeuspaikka voi täyttää suunnitellussa EU:n patenttioikeudenkäyntijärjestelmässä ensimmäisen asteen tuomioistuimelle asetetut vaatimukset. Asianajajaliiton käsitys on, että vaikka nämä vaatimukset saattaisivat täyttyä myös Helsingin käräjäoikeuden kohdalla, toteutuvat ne merkittävästi paremmin keskitetyssä immateriaalioikeudellisia asioita käsittelevässä tuomioistuimessa, markkinaoikeudessa.

Helsingissä, 11. huhtikuuta 2008

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

 
Riitta Leppiniemi
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

LAATI
Seppo Kemppinen, asianajaja,
Asianajotoimisto Borenius & Kemppinen Oy, Helsinki

Palaa otsikoihin