Lausunnot 2003

25.8.2003 14.45

Lausunto IAS-sääntelyryhmän loppuraportista

Kauppa- ja teollisuusministeriölle

[b|IAS-SÄÄNTELYRYHMÄN LOPPURAPORTTI] (KTM:N TYÖRYHMÄ- JA TOIMIKUNTARAPORTTI 9/2003)

Suomen Asianajajaliitto esittää kunnioittaen seuraavan lausuntona sääntelyryhmän loppuraportista.

[b|1 Yleistä raportista]

Sääntelyryhmä on selvittänyt Euroopan unionin tilinpäätösnormiston kehityksen aiheuttamaa muutostarvetta Suomen lainsäädäntöön. Sääntelyryhmä esittää näiden EU-säädösten pohjalta tehtäväksi muutoksia kirjanpitolakiin, luottolaitoksista annettuun lakiin ja vakuutusyhtiölakiin sekä niiden nojalla annettuihin alemmantasoisiin säädöksiin. Lisäksi kirjanpitolainsäädäntöön ehdotetaan tehtäväksi eräitä etupäässä teknisluonteisia tarkistuksia, jotka eivät ole suoraan johdettavissa direktiiveistä.

Työryhmän toimeksiantoon kuului myös ottaa kantaa mahdollisiin yhtiölainsäädännön muutostarpeisiin sekä verotuksen ja kirjanpidon yhteensovittamiseen IAS-ympäristössä. Työryhmä esittää tämän johdosta sekä osakeyhtiölakiin että osuuskuntalakiin eräitä teknisiä muutoksia, joilla yhtenäistetään niiden tilinpäätöstä koskevia säännöksiä kirjanpitolakiin nähden. Verolakeihin työryhmä ei esitä varsinaisia muutoksia, mutta se käsittelee raportissaan kattavasti IAS-perusteisen tilinpäätöskäytännön mukanaan tuomia verotuksellisia vaikutuksia.

[b|2 EU-säädösten soveltaminen]

Työryhmä on selvittänyt seuraavien EU-säädösten soveltamista ja vaikutuksia Suomen lainsäädäntöön:

  • IAS-asetus, asetus nro 1606/2002 kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta

IAS-asetus tuli voimaan 14.9.2002 ja se velvoittaa kaikki yhteisön alueella listautuneet yritykset laatimaan konsernitilinpäätöksensä 1.1.2005 ja sen jälkeen alkavilta tilikausilta IAS/IFRS-standardien mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat päättää asetuksen laajemmastakin soveltamisesta.

  • nk. fair value -direktiivi, EU:n direktiivi 2001/65/EY neljännen ja seitsemännen direktiivin sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätösdirektiivin muuttamisesta tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta

Direktiivi annettiin syyskuussa 2001 ja se on saatettava voimaan ennen 1.1.2004. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on sallittava tai vaadittava, että rahoitusvälineet, ml. johdannaiset, arvostetaan käypään arvoon poiketen tilinpäätösdirektiivin yleissäännöstä, jonka mukaan arvostuksen lähtökohtana on hankintameno tai tuotantokustannukset. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa käyvän arvon mukaisen arvostamisen koskemaan vain konsernitilinpäätöksiä.

  • nk. modernisointidirektiivi, EU:n direktiivi tilinpäätösdirektiivien ja vakuutusyritysten tilinpäätösdirektiivin muuttamista koskeva direktiivi (yhteinen näkemys 16.4.2003, PE-CONS 3611/03)

Direktiivin tarkoitus on poistaa tilinpäätösdirektiiveissä vielä olevat ristiriitaisuudet IAS/IFRS-standardien kanssa.

[b|3 Työryhmän keskeiset ehdotukset]

[i|3.1 Työryhmän selvitysten laajuus]

Työryhmä on käsitellyt lainsäädännön muutos- ja kehittämistarpeita hyvin yksityiskohtaisesti. Raportti sisältää ehdotukset kirjanpitolain, luottolaitostoiminnasta annetun lain, vakuutusyhtiölain, osakeyhtiölain ja osuuskuntalain muuttamiseksi sekä ehdotukset kirjanpitoasetuksen ja eräiden muiden asetusten muuttamisesta.

[i|3.2 IAS-standardien soveltaminen]

Listatun yhtiön on laadittava konsernitilinpäätöksensä IAS-standardien mukaan. IAS:n laajempi kansallinen käyttöönotto on työryhmän mielestä syytä tehdä mahdolliseksi, mutta sen ei tule olla pakollista. Tämän vuoksi työryhmä on soveltanut nk. ei estettä/ei pakkoa -periaatetta. Tämä periaate tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti kaikki kirjanpitovelvolliset voivat halutessaan laatia sekä konserni- että erillistilinpäätöksensä IAS-standardien mukaisesti. Edellytyksenä olisi, että niillä on hyväksytty tilintarkastaja (HTM tai KHT).

Sellaisen listatun yhtiön, joka ei laadi konsernitilinpäätöstä, olisi kuitenkin laadittava IAS-erillistilinpäätös.

Työryhmä lisäksi myöntäisi IAS-asetuksen salliman lisäajan IAS-siirtymiselle vuoteen 2007 asti niille listautuneille kirjanpitovelvollisille, jotka ovat laskeneet liikkeelle vain velkainstrumentteja.

[i|3.3 Fair value -direktiivi]

Työryhmä on fair value -direktiivin osalta käyttänyt valintaoikeutta (sallittava/vaadittava) niin, että katsoo, että rahoitusvälineiden arvostamista tilinpäätöksessä käypään arvoon koskevaan periaatteeseen tulee soveltaa lähtökohtaisesti sallivaa periaatetta sekä konserni- että erillistilinpäätöksissä. Vain luottolaitoksille ja sijoituspalveluyrityksille rahoitusvälineiden käyvän arvon mukainen arvostus olisi pakollista.

[i|3.4 Modernisointidirektiivi]

Modernisointidirektiivi sisältää vain vähän jäsenvaltioita pakottavaa normistoa. Näistä merkittävin on toimintakertomuksen sisältöä koskevan sääntelyn yksityiskohtaistuminen. Suurin osa muista muutoksista liittyy direktiivien ja IAS-standardien välisten eroavaisuuksien poistamiseen, ja niille on ominaista kansallisen käyttöönoton valinnaisuus. Työryhmä esittää sen vuoksi mainittuja optioita otettavaksi lakiin valikoiden. Luottolaitosten ja vakuutusyhtiöiden kohdalla IAS-tyyppinen kirjaustapa olisi osittain kattavampi kuin mitä kirjanpitolain mukaan on mahdollista.

Työryhmä on lähtenyt periaatteena siitä, että kirjanpitovelvollisille on tarpeetonta sallia direktiivin mukaista oikeutta poiketa kirjanpitoasetuksen mukaisista pakollisista tase- ja tuloslaskelmakaavoista.

[i|3.5 IAS-standardien ja tilinpäätösdirektiivien muutosten suhde yhteisölainsäädäntöön]

EU-säädöksissä on monia kohtia, joissa niiden sekä Suomen yhteisölainsäädännössä (OYL, OKL) omaksutut periaatteet leikkaavat ristiriitaa aiheuttavalla tavalla. Erityisesti näin on asianlaita oman ja vieraan pääoman välisen rajauksen, oman pääoman eri erien, omien osakkeiden hallinnan, käyvän arvon mukaisen arvostamisen sekä eräiden yritysjärjestelyjen osalta.

Osakeyhtiölain kokonaisuudistus on myös vireillä. Asiasta on Osakeyhtiölakityöryhmä antanut mietinnön, joka on lähetetty lausuntokierrokselle (OM:n työryhmämietintö 2003:4). IAS-sääntelyryhmä on ottanut huomioon myös OYL:n muutoksen valmistelussa esiin tulleita ajatuksia.

[i|3.6 IAS-standardien ja tilinpäätösdirektiivien muutosten suhde verolainsäädäntöön]

IAS-periaatteiden omaksuminen erillistilinpäätöksissä vaikuttaa myös verotuksessa. Suomessa kirjanpito ja verotus ovat eriytettyjä niin, että molemmissa on oma tuloksenlaskentasäännöstö, mutta niillä on kuitenkin monia kytkentöjä. Keskeinen kytkentä tehdään EVL 54 §:ssä. IAS-periaatteet johtavat työryhmän käsityksen mukaan siihen, että kirjanpidon ja verotuksen erot tulisivat lisääntymään. Tämä synnyttäää verotuksen puolella tarpeen miettiä sitä, säilytetäänkö verotuksen ja kirjanpidon välillä nykyisenlainen yhteys vai eriytetäänkö verotus kirjanpidosta.

Verotuksessa on myös tilaus tällaiselle arvioinnille, koska istuvan hallituksen ohjelman mukaan myös yritysverotuksen periaatteita joudutaan miettimään uudelleen verotuksen kehittämiseksi.

IAS-periaatteita valmisteltaessa eivät verotusnäkökohdat, varsinkaan Suomen elinkeinoverotus, ole olleet suuntaviivana. Tällaisia leikkauskohtia ja yhteensopimattomuustilanteita liittyy mm. hyödykkeiden uudelleen arvostamiseen sekä poistoihin. Verolainsäädännössä ei tunneta käyttöomaisuuden arvonkorotuksia, vaan hyödyke pääsääntöisesti arvostetaan verotuksessa hankintamenoon vähennettynä poistoilla ja mahdollisilla arvonalennustappioilla. Myös arvonalennuksissa on kirjanpitoperiaatteita tiukempi kohtelu. IAS-periaatteet korostaisivat näitä eroja ja hankaloittaisivat EVL 54 §:ssä säädetyn yhteyden soveltamista.

IAS-periaatteet eriyttäisivät verotusta ja kirjanpitoa myös mm. leasingsopimusten, vapaaehtoisten varausten, sijoitusomaisuuden, rahoitusvälineiden sekä omien osakkeiden hankintamenojen ja niiden myyntivoittojen käsittelyssä, minkä lisäksi eroja on erityisesti eräissä yritysjärjestelyissä. Fuusiossa ja liiketoimintasiirrossa verotuksessa edellytettävä jatkuvuusperiaate ei olisi sopusoinnussa IAS-periaatteiden kanssa, joiden mukaan järjestelyä käsitellään hankintana. IAS-periaatteiden mukaisesti toteutetut järjestelyt eivät siten olisi verolain mukaisia. Jakautumisen osalta samaa eroa ei ole, eikä osakevaihdossakaan.

[b|Suomen Asianajajaliiton lausuma]

Työryhmä on lähtenyt siitä, että IAS-standardeja tulee soveltaa pakollisesti IAS-asetuksen mukaisessa laajuudessa ja muille yrityksille soveltaminen olisi valinnaista. Suomen Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että sekä noteeratuista että noteeraamattomista yrityksistä saatavat taloudelliset tiedot olisivat kattavia ja läpinäkyviä samoin perustein. IAS-periaatteiden laajaa ja mahdollisimman yhtenäistä soveltamista tulee sen vuoksi tukea. Koska IAS-periaatteet kuitenkin vaatisivat erityisesti pk-yrityskentässä laajoja sopeuttamistarpeita ja tehokasta koulutusta, ei Asianajajaliiton mielestä ole mahdollista edellyttää IAS-periaatteiden pakollista ulottamista tässä vaiheessa laajemmalle kuin työryhmä on tehnyt. Työryhmän omaksuma ei estettä/ei pakkoa -periaate on tässä suhteessa oikeansuuntainen. Pidemmällä aikavälillä pyrkimys samojen kirjanpitoperiaatteiden noudattamiseen koko yrityskentässä on kuitenkin tavoiteltavaa. Tämä lisäisi tilinpäätöstietojen vertailtavuutta ja parantaisi tämän kautta yritysten sidosryhmien suojaa.

Seurantaryhmän ehdotus merkitsisi yrityskentän jakautumista pääosin kahteen ryhmään: IAS-standardeja soveltaviin yrityksiin ja yrityksiin, jotka laativat tilinpäätöksensä kirjanpitolainsäädännön mukaan.

Yhtenäistä IAS-periaatteiden soveltamista koko yrityskentässä rajoittaa sekin, että vero- ja yhteisölainsäädännön suhde kirjanpitoperiaatteisiin tulisi ensin selvittää sekä periaatteellisella että lakiteknisellä tasolla. Erityisesti verotuksen osalta ratkaisuja tulisi tehdä pian, koska IAS-standardien soveltaminen yrityksissä laajenee nopeasti. Suomen Asianajajaliitto pitää perusteltuna lähtökohtaa, jonka mukaan kirjanpidon ja verotuksen yhteyttä tuloksenlaskennassa pyrittäisiin ylläpitämään. Samalla Suomen Asianajajaliitto kuitenkin toteaa, että IAS-periaatteet eivät lähtökohtaisesti tunne tällaista yhteyttä, vaan ne rakentuvat kirjanpidon ja verotuksen erillisyydelle. Työryhmän esille ottamien kytkentöjen lisäksi esimerkiksi konserniavustuksen osalta verolaissa olevaa kytkentää kirjanpitoon jouduttaneen sen vuoksi arvioimaan uudelleen.

Suomen Asianajajaliitto pitää hyvänä työryhmän ehdotusta siitä, että IAS-periaatteiden omaksuminen yrityksessä edellyttää hyväksytyn tilintarkastajan käyttämistä. Suomen Asianajajaliiton mielestä IAS-periaatteet ovat, varsinkin standardien sisäänajovaiheessa, niin laaja kokonaisuus ja niissä tuodaan sekä teknisesti että sisällöllisesti uudenlaisia näkökulmia yrityksen toiminnan ja varojen kirjanpidolliseen hallintaan, että IAS-valvonnan sekä tilintarkastuksen luotettavuuden ja riittävyyden kannalta voisi olla järkevää edellyttää standardeja käyttävältä yritykseltä tilintarkastajana tilintarkastusyhteisöä. IAS-standardit ovat kansainvälinen normisto ja sen vuoksi IAS-periaatteiden soveltamisen kansainvälisellä yhdenmukaisuudella on tärkeä sija. Standardien käyttäminen lisää merkittävästi tilintarkastajien osaamistarpeita ja vaatii jatkuvaa ja ajantasaista kouluttautumista. Kysymys on kuitenkin tilintarkastuksen tasosta ja resursoinnista. Vaatimusta tilintarkastusyhteisöstä ei sen vuoksi ole tarpeen asettaa kategoriseksi. Sama koskee HTM-tasoista tilintarkastusta ja sen riittävyyttä.

Seurantaryhmä on esittänyt lukuisia muutoksia kirjanpitolainsäädäntöön. Suomen Asianajajaliitto pitää työryhmän ehdotuksia kirjanpitolainsäädännön muutoksiksi perusteltuina.

Suomen Asianajajaliitto pitää tärkeänä, että yhteisölainsäädännön ja verolainsäädännön kehittämisessä otettaisiin kattavasti huomioon kirjanpitolainsäädäntö.

Helsingissä 25.8 2003

SUOMEN ASIANAJAJALIITTO

Matti Manner
Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, asianajaja

Raimo Immonen
OTT, asianajaja

 


Palaa otsikoihin




Unohditko tunnukset? Tiedustele: info@asianajajaliitto.fi tai (09) 6866 120