Oikeudelliset uutiset, kotim. tietolähteet, arkisto 2009
STM: Työryhmämuistio lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisestä valmistunut
Työryhmän tehtävänä oli selvittää, miten lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tulisi tutkia koordinoidusti ja yhteistyössä eri viranomaistahojen kanssa.
Tarkoituksena oli luoda selkeät sekä yleisesti noudatettavat menettelytavat koskien lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämistä niin poliisi-, syyttäjä-, lastensuojelu- kuin terveydenhuollon viranomaisten keskuudessa. Erityisesti asiantuntemuksen kehittämistä ja sen hyödyntämistä pidettiin keskeisenä. Tärkeänä tavoitteena oli taata lasten oikeuksien parempi toteutuminen. Osana tätä prosessia työryhmän tehtäväksi annettiin laatia ehdotukset koskien tarvittavaa lainsäädäntöä, ohjeistusta ja valvontaa. Lisäksi työryhmän tuli selvittää, miten läpinäkyvä ja vaikuttava tämänhetkinen palvelukokonaisuus on lasten ja nuorten oikeuspsykiatristen tutkimusten osalta liittyen lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseen.
Työryhmä on päätynyt työskentelynsä jälkeen ehdottamaan seuraavaa:
Ehdotettujen menettelytapojen ja käytäntöjen turvaamiseksi tulisi perustaa asiantuntijoista koostuva koordinaatioryhmä, jonka tehtävänä olisi ohjeistaa, seurata ja kehittää lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseen liittyvien tutkimusten laatua. Tämä ohjeistus-, neuvonta-, ja kehittämistyö tapahtuisi eri viranomaisten ja työryhmien kouluttamisella ja työnohjauksella, tutkimusprosessien valtakunnallisella yhdenmukaistamisella ja jatkuvalla tutkimustyön kehittämisellä sekä kustannusten seurannalla ja hallinnalla.
Toinen tärkeä ehdotus koskee työryhmän mietinnössään esittelemän Lastentalo -toimintamallin kokeiluluontoista aloittamista Suomessa, joka toteutettaisiin poikkihallinnollisen ohjaus- ja suunnitteluryhmän alaisuudessa. Tällaisena työryhmänä voisi toimia jo edellä esitelty koordinaatioryhmä, jonka tarkoituksena olisi luoda selkeät kansalliset suuntaviivat lastentalotoiminnalle. Samalla voitaisiin ottaa huomioon hyväksikäytön kohteeksi joutuneen lapsen sekä hänen perheensä tarvitsema kriisiapu ja jatkohoidon tarpeen arviointi olennaisena osana lastentalotoimintaa. Näin turvattaisiin sekä uhrin itsensä että hänen läheistensä avun saanti.
Kolmas ehdotus koskee poliisin ja syyttäjän oikeutta hakea edunvalvojan määräystä tuomioistuimelta tilanteissa, joissa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyy tarve saattaa uhriksi joutuneen lapsen asioiden hoito edunvalvonnan piiriin. Tällainen mahdollisuus tulisi lisätä uuteen esitutkintalakiin, sillä se nopeuttaisi edunvalvontaan määräämistä ja vähentäisi esitutkinnan aikana tapahtuvia turhia viivytyksiä, joista saattaa olla haittaa uhriksi joutuneen lapsen kehitykselle.
Kehittämistarpeita löytyy myös eri viranomaistahojen välisestä yhteistyöstä. Työryhmä pitää tärkeänä, että etenkin poliisin ja syyttäjän välinen esitutkintaa koskeva yhteistyö olisi saumatonta ja mahdollisimman yhtenäistä koko maassa. Erityisen tärkeää on turvata viranomaisten ammattitaito, kun kysymyksessä on rikoksen uhriksi joutuneen lapsen puhuttaminen. Samalla olisi syytä tarkistaa ja määritellä uudestaan ikärajoja, joiden perusteella lasta voidaan kuulla tuomioistuimessa. Tätä tarkistustarvetta puoltaa jo Euroopan neuvoston yleissopimuksessa oleva ikäraja, kun otetaan huomioon todistamisesta aiheutuva henkinen rasitus sekä mahdolliset muut ongelmat, joita lapselle voi tuomioistuimessa tapahtuvasta kuulemisesta aiheutua. Myös erityistarpeiset lapset tulisi ottaa huomioon nykyistä paremmin jo esitutkintavaiheessa. Näillä toimenpiteillä taattaisiin sekä uhriksi joutuneen lapsen että rikoksesta epäillyn oikeusturvan parempi toteutuminen tulevaisuudessa.
Linkki julkaisuun pdf-muodossa
