Oikeudelliset uutiset, EU, arkisto 2012
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) asiassa P.I. vastaan Oberbürgermeisterin der Stadt Remscheid
Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Direktiivi 2004/38/EY – 28 artiklan 3 kohdan a alakohta – Karkotuspäätös – Rikostuomio – Yleistä turvallisuutta koskevat pakottavat syyt
Oberverwaltungsgericht für das Land Nordrhein-Westfalen (Saksa) oli esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Käsittääkö direktiivin [2004/38] 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yleistä turvallisuutta koskevien pakottavien syiden käsite ainoastaan valtion sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vaarantumisen siten, että tämän turvallisuuden ymmärretään kattavan valtion olemassaolon laitoksineen ja tärkeine julkisine palveluineen, kansan eloonjäännin sekä ulkosuhteet ja kansojen rauhanomaisen yhteiselon?”
Asiassa oli kyse siitä, että I nimittäin tuomittu Landgericht Kölnin (Kölnin aluetuomioistuin) 16.5.2006 antamalla tuomiolla, joka sai lainvoiman 28.10.2006, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pakottamisesta seksuaaliseen tekoon ja raiskauksesta seitsemän vuoden ja kuuden kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen. Tuomion perustana olleet teot tapahtuivat vuosina 1990–2001. I. pakotti uhrinsa vuodesta 1992 alkaen lähes viikoittain sukupuoliyhteyteen kanssaan tai muihin seksuaalisiin tekoihin käyttämällä väkivaltaa ja uhkaamalla uhria tämän äidin tai veljen tappamisella. Rikosten kohteena oli I:n tuolloisen elämänkumppanin tytär, joka oli tekojen alkuvaiheessa kahdeksanvuotias. I. on ollut vankeudessa 10.1.2006 alkaen, ja hänen vankeusrangaistuksensa on merkitty päättyväksi 9.7.2013.
I. syntyi 3.9.1965 Italiassa ja on asunut Saksassa vuodesta 1987. Hänelle myönnettiin ensimmäistä kertaa vuoden 1987 huhtikuussa oleskelulupa, jonka voimassaoloa jatkettiin tämän jälkeen useaan kertaan. Hän on naimaton, eikä hänellä ole lapsia. Hän ei ole saattanut päätökseen mitään koulua tai ammatillista koulutusta ja on työskennellyt Saksassa ainoastaan väliaikaisesti. I:llä on viisi sisarusta, joista osa asuu Saksassa ja osa Italiassa. Siitä lähtien, kun I. vangittiin tammikuussa 2006, hänen äitinsä on asunut osittain Saksassa ja osittain Italiassa.
Oberbürgermeisterin der Stadt Remscheid, joka on pääasian valittajan vastapuoli, totesi 6.5.2008 tekemällään päätöksellä, että I. menettää oikeuden tulla Saksan alueelle ja oleskella siellä, määräsi mainitun toimenpiteen välittömästä täytäntöönpanosta ja määräsi hänet poistumaan kyseiseltä alueelta sen uhalla, että hänet karkotetaan Italiaan.
I. nosti 12.6.2008 kanteen 6.5.2008 tehdystä karkottamispäätöksestä ja vaati sen täytäntöönpanon lykkäämistä. Verwaltungsgericht Düsseldorf (Düsseldorfin hallintotuomioistuin) hylkäsi kanteen 14.7.2008 antamallaan tuomiolla. I. valitti kyseisestä tuomiosta Oberverwaltungsgericht für das Land Nordrhein-Westfaleniin, joka kanteen lykkäävän vaikutuksen palautettuaan päätti lykätä asian käsittelyä ja esitti unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen
SEUT 83 artiklan 1 kohdan mukaan lasten seksuaalinen hyväksikäyttö kuuluu erityisen vakavan rikollisuuden aloihin, jotka ovat rajat ylittäviä ja joilla unionin lainsäätäjä voi toteuttaa toimenpiteitä. Jäsenvaltiot voivat vapaasti katsoa, että SEUT 83 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainitun kaltaisissa rikoksissa on kyse yhteiskunnan olennaisen edun erityisen vakavasta loukkauksesta, joka voi muodostaa suoran uhan väestön rauhalle ja fyysiselle turvallisuudelle ja siis kuulua käsitteeseen ”yleistä turvallisuutta koskevat pakottavat syyt”, joilla direktiivin 2004/38 28 artiklan 3 kohtaan perustuva karkottamistoimenpide voidaan oikeuttaa, kunhan tällaisten rikosten tekotavassa on erityisen vakavia piirteitä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkistaa tutkimalla kukin käsiteltävänään oleva yksittäistapaus erikseen.
Lopuksi on huomattava, että – kuten direktiivin 2004/38 28 artiklan 1 kohdan sanamuodostakin ilmenee – vastaanottavan jäsenvaltion on ennen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviin syihin perustuvan karkottamispäätöksen tekemistä otettava huomioon erityisesti se, kuinka kauan asianomainen on oleskellut sen alueella, asianomaisen ikä, terveydentila, perhetilanne ja taloudellinen tilanne, se, kuinka hyvin asianomainen on kotoutunut kyseisen valtion yhteiskuntaan ja kulttuuriin, sekä se, missä määrin asianomaisella on yhteyksiä kotimaahansa.
Kysymykseen on vastattattin siten, että että direktiivin 2004/38 28 artiklan 3 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat vapaasti katsoa, että SEUT 83 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa mainitun kaltaisissa rikoksissa on kyse yhteiskunnan olennaisen edun erityisen vakavasta loukkauksesta, joka voi muodostaa suoran uhan väestön rauhalle ja fyysiselle turvallisuudelle ja siis kuulua käsitteeseen ”yleistä turvallisuutta koskevat pakottavat syyt”, joilla mainittuun 28 artiklan 3 kohtaan perustuva karkottamistoimenpide voidaan oikeuttaa, kunhan tällaisten rikosten tekotavassa on erityisen vakavia piirteitä, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkistaa tutkimalla kukin käsiteltävänään oleva yksittäistapaus erikseen.
Kunkin karkottamistoimenpiteen edellytyksenä on, että asianomaisen henkilön käyttäytyminen muodostaa todellisen ja välittömän uhan jollekin vastaanottavan jäsenvaltion tai yhteiskunnan olennaiselle edulle, minkä toteaminen edellyttää yleensä, että asianomaisella henkilöllä on taipumus tällaiseen käyttäytymiseen jatkossakin. Vastaanottavan jäsenvaltion on ennen karkottamispäätöksen tekemistä otettava huomioon erityisesti se, kuinka kauan asianomainen on oleskellut sen alueella, asianomaisen ikä, terveydentila, perhetilanne ja taloudellinen tilanne, se, kuinka hyvin asianomainen on kotoutunut kyseisen valtion yhteiskuntaan ja kulttuuriin, sekä se, missä määrin asianomaisella on yhteyksiä kotimaahansa.
