Oikeudelliset uutiset, EU, arkisto 2010
Unionin tuomioistuimen tuomio Ne bis in idem-periaatteesta eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä.
Arvioidaanko sama teko määräyksen antaneen, vai sen vastaanottaneen valtion lain mukaan vai onko se yhteisökäsite.
Eurooppalaisesta pidätysmääräystä koskevan puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdan nojalla eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on kieltäydyttävä, jos jossain jäsenvaltiossa on annettu samasta teosta etsittyä henkilöä koskeva lopullinen tuomio ja hän on suorittanut rangaistuksen, suorittaa sitä parhaillaan tai sitä ei voida enää panna täytäntöön.
Tapauksessa italialainen tuomioistuin on tuominnut etsityn henkilön 13.9.2005 tapahtuneesta kokaiinin laittomasta hallussapidosta ja toisaalta italialaisilla rikostutkijoilla oli jo tämän tuomion antamishetkellä käytettävissään riittäviä tietoja kyseisen henkilön asettamiseksi syytteeseen hänen osallistumisestaan eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä tarkoitettuun huumausaineiden myyntiin, mutta he pidättyivät menettelemästä näin, jotta he eivät vaarantaisi tätä myyntiä koskeneen rikostutkintansa moitteetonta kulkua. Asianomainen henkilö on vedonnut puitepäätöksen 3 artiklan 2 kohdassa todettuun Ne bis in idem-periaatteeseen.
Oberlandesgericht Stuttgart on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Arvioidaanko sitä, onko kyseessä [puitepäätöksen] 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu sama teko,
a) pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella,
b) täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion lainsäädännön perusteella vai
c) tulkitsemalla käsitettä ‘sama teko’ itsenäisesti unionin oikeuden perusteella?
2) Onko huumausaineiden laiton maahantuonti edellä mainitun puitepäätöksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettu sama teko kuin jäsenyys järjestössä, jonka tavoitteena on huumausaineiden laiton myynti, jos tutkintaviranomaisilla oli maahantuonnista annetun tuomion antamishetkellä käytettävissään tietoja ja todisteita, joiden perusteella oli vahvoja syitä epäillä jäsenyyttä, mutta tutkintaviranomaiset eivät tutkinnallisista syistä esittäneet asiaa koskevia tietoja ja todisteita tuomioistuimelle ja nostaneet niiden perusteella syytettä?”
unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 3 artiklan 2 alakohtaan sisältyvä ”saman teon” käsite on eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen ja täytäntöönpanon kannalta unionin oikeuden itsenäinen käsite.
Pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa, joissa pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen on puitepäätöksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun, pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen esittämään tiedonsaantipyyntöön antamassaan vastauksessa kansallisen oikeutensa mukaisesti ja ”saman teon” käsitteestä, sellaisena kuin se sisältyy mainittuun 3 artiklan 2 alakohtaan, seuraavia vaatimuksia noudattaen todennut nimenomaisesti, että sen oikeusjärjestyksen mukaisesti annettu aikaisempi tuomio ei ollut pidätysmääräyksessä tarkoitetuista teoista annettu lainvoimainen tuomio eikä siis ollut esteenä tässä pidätysmääräyksessä mainituille syytetoimenpiteille, pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella ei ole mitään syytä soveltaa kyseisen tuomion perusteella ehdotonta kieltäytymisperustetta, josta säädetään mainitussa 3 artiklan 2 alakohdassa.
Unionin tuomioistuimen tiedote: bg es cs de el en fr it hu nl pl pt ro sk
