Pääkirjoitus: Kohti yhdenmukaista sääntelyä ja valvontaa
Oikeudenkäyntiavustajien sääntelyä ja valvontaa pohtinut työryhmä
luovutti mietintönsä oikeusministerille marraskuussa. Mietinnön mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä
tai -avustajana voisi yleisissä tuomioistuimissa toimia vain asianajaja,
julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja, kirjoittaa Asianajajaliiton
varapuheenjohtaja, työryhmän jäsen Mika Ilveskero pääkirjoituksessa.
Asiamies tai avustaja, joka on työ- tai virkasuhteessa asianosaiseen, ei tarvitsisi lupaa. Luvat myöntäisi perustettava oikeudenkäyntiavustajalautakunta. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja olisi oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan tehtävässään velvollinen noudattamaan hyvää asianajajatapaa koskevia ohjeita niiden lähes koko laajuudessa. Lisäksi luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja olisi mainituissa tehtävissään Asianajajaliiton valvontalautakunnan ja oikeuskanslerin valvonnan alainen. Valvontalautakunta voisi määrätä hänelle samat kurinpidolliset seuraamukset kuin asianajajalle. Luvan peruuttamisesta päättäisi kuitenkin oikeudenkäyntiavustajalautakunta.
Uudistuksesta huolimatta Suomi on Ruotsin ohella ainut EU-valtio, jossa asianajajaedellytys ei ole voimassa missään oikeusasteessa. Kaikille oikeudenkäyntiavustajille yhteinen sääntely ja valvonta on merkittävä edistysaskel kohti parempaa oikeusturvaa ja tehokkaampaa oikeudenhoitoa. Yhteisen sääntelyn perusteella asiakkaat, tuomioistuimet, syyttäjät sekä vastapuolen avustajat ja asiamiehet voivat luottaa siihen, että oikeudenkäyntiasiamiehen tai -avustajan toiminta täyttää kyseisen toiminnan harjoittajien yhteisen menettelystandardin vaatimukset.
Ehdotettu lupajärjestelmä perustuu oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti riippumattomuuteen julkisesta vallasta. Toivottavasti uusi lupajärjestelmä toteutuessaan lähentää ammatillisesti kaikkia oikeudenkäyntiasiamiehiä ja -avustajia.
Mika Ilveskero
Asianajajaliiton varapuheenjohtaja,
työryhmän jäsen
Jutturuuhkiin vauhtia
Lappeenrannan teknillisen yliopiston avulla kehitetyt juttujen
käsittelyn seurantajärjestelmät kiinnostavat jutturuuhkan kanssa painivaa
oikeuslaitosta. Helsingin hovioikeudessa käsitellään noin 4 000 juttua,
vakuutusoikeudessa 8 000 ja Helsingin käräjäoikeudessa peräti 60 000 juttua
vuodessa.
Helsingin hovioikeus on jo saanut juttujensa käsittelyyn lisävauhtia, vakuutusoikeus soveltaa logistisia menetelmiä parhaillaan ja Helsingin käräjäoikeus on aloittamassa oman logistiikkaprojektinsa.
”Lappeenrannan oppeihin” turvautuminen on tuonut Helsingin hovioikeuden toimintaan selkeästi mitattavia muutoksia. Kun vielä vuonna 2006 kaikista jutuista 34 prosenttia oli ollut vireillä yli vuoden, niin vuonna 2008 tällaisia juttuja oli enää kahdeksan prosenttia. Vuonna 2004 Helsingin hovioikeudessa oli käsittelyssä hieman yli tuhat vanhaa eli yli vuoden vireillä ollutta juttua. Kaksi vuotta myöhemmin tällaisia juttuja oli enää noin 700, ja vuoden 2008 lopussa niiden määrä oli pudonnut alle 200 juttuun.
– Toimme Helsingin hovioikeuteen projektiajattelua. Korostimme, että jutuille kannattaa suunnitella välietappeja, ja niiden työkuormitusta tulee seurata, kertoo Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden professori Timo Pirttilä.
Esa Tuominen
Joka neljäs pari avoliitossa
Kaikista parisuhteista Pohjoismaissa neljännes on avoliittoja, kertoi norjalainen
professori Tone Sverdrup Pohjoismaisessa perheoikeusseminaarissa
Uppsalassa. Avoliitto on päättyessään avioliittoa turvattomampi.
Suomessa oikeusministeriö on valmistellut uuden esityksen laiksi avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Se tarjoaisi erotilanteessa vain niin sanotun vähimmäissuojaa. Lailla olisi kuitenkin poikkeuksellisesti takautuva vaikutus. Toisaalta asuinkumppanit voisivat vapaamuotoisesti sopia, ettei lakia sovelleta heidän parisuhteeseensa.
